Silakkamarkkinat on erityisesti kalastajien oma tapahtuma. Mukana markkinoilla oli 17 kalastajavenettä ja mökeissä myi 16 kalastajaa kalatuotteitaan

Lyypekinlaiturin puolella oli myös Kalatalouden keskusliiton piste, jossa oli Itämeren kaloja akvaariossa ja tietoa uudistetusta kalastuslaista. Helsingin kaupungin liikuntavirasto oli myös esille ja heiltä sain paljon tieto eri kalastuspaikoista Helsingissä. Yllätyin kuinka monipuolista palvelua heillä on ja paljon eri paikkoja Helsingissäkin on käydä kalassa.

Silakkasoutu on Helsingin ja Turun kaupunkien vuonna 2007 käynnistämän Itämerihaasteen (http://www.itamerihaaste.net) haastetapahtuma. Rotareiden organisoima neljäs Silakkasoutu järjestettiin myös avajaissunnuntaina. Viisi rotaryklubia eri puolilta Vantaanjoen valuma-aluetta haluaa toimia aktiivisesti ja konkreettisesti puhtaiden lähivesistöjen (purojen, jokien, järvien) hyväksi. Tämä tietenkin on minusta erityisen hyvä juttu sillä olen itse kalastellut Vantaanjoessa ihan pienestä asti. 13 kirkkovenekuntaa souti Itämeren ja lähivesien puolesta. Kirkkoveneet lähtivät Töölönlahdelta Finlandia-talon edustalta ja soutivat Kauppatorille Lyypekinlaiturille. Mukaan Silakkasoutuun oli ilmoittautunut yli 200 ihmistä. Silakkasoudulla saatiin kerätty 15 000 euroa Itämeren hyväksi ja ne kohdistetaan Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykselle. Soutuun osallistuvat venekunnat tekivät myös näkösyvyyden mittauksia, jolla voi tarkkailla merialueen vedenlaatua Helsingin edustalla.

Tänä syksynä kalakoulun aherruksen lisäksi pääsin vähän lomailemaan Kanarialle, Play Del Inglesiin. Lähdin viikon reissuun tervehtimään isovanhempiani Espanjan aurinkoon. He olivatkin järjestäneet minulle loman aikana pari kalastusreissua, kun he tietävät, että kalastus on mun mielestä parasta tekemistä etenkin lomalla. Tässä blogi postauksessa ajattelinkin, että haluaisitte kuulla jotain kalastuksesta Kanarialla.

Kaksi fisureissua oli tiedossa siis loman aikana. Ensimmäisellä reissulla osallistuin paikallisen kalastus- ja opasyrityksen reissuun. He tulivat aamulla hakemaan minut hotellilta ja vievät rantaan, jossa kalastusoppaat ja vene odotteli. Meitä lähti reissuun kourallinen turisteja. Satamassa oli monen monta erilaista venettä. Tarkoituksena oli vetouistella ja täkykalastaa barrakudaa ja tietenkin ihmetellä muita sivuosumia siinä päivän aikana. Me lähdimme reissuun mielestäni aika isolla veneellä. Meillä oli myös oma kapteeni, joka ohjasi venettä (ohjaustornista) ylhäältä.

Vetouistelu ei tuottanut tulosta, kun menimme ottipaikoille. Viritimme sitten pohjaonget veteen niin johan ensimmäinen barrakuda oli ylhäällä.  Ei kestänyt kauaa kunnes siimanpäähäni iski myös rausku. Rausku oli myrkyllinen ja sitä jouduttiin käsittelemään hanskat päällä ja veneen ulkopuolella. Hetken siinä oli taas hiljasta ja samalla syötiin siinä eväitä. Mutta taas alkoi nykiä ja kelasin ylös ihmetellen, että mitä sieltä tulisi. Noh, mun elämäni ensimmäinen makrilli. Aurinko paisto polttavasti, mutta onneksi merellä kävi pieni napakka tuuli. Hieman aallot häiritsivät kalastusta, kun vene keinui niin paljon välillä, että ei pysynyt pystyssä. Hiukan oli erilaista kalastella kirkkaissa vesissä ja erilaisten kalojen parissa.

Hei taas!
Täällä kirjoittaa Vilho Saarela kalareissustaan. Kouluviikko oli takana ja viikonloppu alkoi. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä kuhaa ja ahventa kalastamaan taas kippari J:n kanssa. Kello 8.30 sunnuntai aamuna oli Ikea kassi täynnä jigipakkeja ja vähän evästäkin mukana kun kippari J pihaan kurvasi vene perässään. Matka jatkui kohti tuttuja kalapaikkoja, joissa kesälläkin jo käytiin. Vene laskettiin ja varusteltiin ja eikä kauas rampilta ajettu kun paikoilla jo olimme ja kuhaa aloimme luodata.

Viistokaiun avulla löysimme kalaa ja aloimme heitellä. Siiman päähän laitoin luottopelini Savage Gear Bleak Battle tailin 8 senttisenä. Ei montaakaan heittoa kun siimaan päässä komeili 43 senttinen kuha. Tästä innostuneena ajattelin, että tästä tulee hyvä päivä. Muita kaloja ei samasta ankkurista tullut kummallekaan.

Vaihdoimme paikkaa ja luotailimme. Veneen alla oli kuha jos toinenkin, joita koitin vertikaalijigillä narrata sillä aikaa kun kippari J heitteli. Tärpin sain, mutta vastaisku hiukan myöhässä ja kuha ei koukkuun jäänyt. Jatkoimme luotaamista. Yksittäisiä kaloja löysimme vähän sieltä täältä, mutta etsimme useampaa kalaa samassa ”nipussa”. Aikaa kului paikkaa vaihdettiin ja luodattiin. Lopulta löysimme pari kalaa vierekkäin ja muutaman heiton niitä heittelimme ilman tärppiä kuitenkin. Hetken kuluttua löytyi taas muutama kuha ja niille ahkerasti jigiä tarjottiin ja molemmat saivat tärpin, mutta ei kalaa veneeseen asti.
Ajamisen ja monen paikan luotaamisen jälkeen palasimme takaisin paikkaan josta olin aamulla kuhan saanut. Pimeä alkoi tulla eli päivä oli loppupuolella. Veneen alla oli kalaa ja myös viistokaiussa näkyi kalaa eli veneen molemmin puolin. Kippari J alkoi heitellä. Itse otin pilkkivavan ja siiman päähän laitoin tasapainon ja aloin pilkkiä veneen alla näkyviä kalakaaria. En kerennyt  saamaan pilkillä kalaa kun kipparilla jo kuha komeili haavissa. Mitallinen yksilö tämäkin. Sain tasapainolla veneen alta kolme ahventa, jotka otin mukaan kun olivat ruokakokoa. Aloin taas heitellä kuhaa ja en montaa heittoa kerennyt heittää kun toinen mitallinen kuha veneessä kipparin toimesta. Enenpää kalaa ei enään saatu. Eli päivän saldo kolme kuhaa ja kolme ahventa.

Kuvassa vasemmalla ylhäällä näkyy kuha, joka hetken päässä jo oli haavissa. Kuvassa näkyy myös pari isompaakin kalaa, joko kuhia tai haukia.

Mietimme reissua näin jälkeenpäin ja voimme todeta, että kaikki kalat saimme samasta ankkurista ja kala oli samalla alueella. Ajettiin kyllä ja kalaa etsimme, muttta muualta ei löytynyt kuin yksittäisiä kuhia. Päivän ottijigit kuhalle olivat Bleak battle tail niinkuin aiemmin mainitsin ja kaksi kuhaa tulivat neljän tuuman Hybrid wormilla. Reissu oli hyvä, vaikka kaloilla ei juhlittu. Jotain sentään jopa ruokapöytään asti. Kiitokset kipparille ja kireitä kaikille tasapuolisesti!

Hei! Täällä kirjoittaa Fisuun sivujen uusi bloggaaja Vilho Saarela. Tässä ensinmäisessä blogissani kerron mielestäni onnistuneeesta viikonlopusta kalastuksen suhteen.
Lauantaina mentiin Fisuun Tampere seuran kanssa kalaan Pahalammelle Karppia onkimaan. Karppirigit oli viritetty jo viikkoa ennen kalakerhossa jokaiselle. Kello kolmen jälkeen aloiteltiin karppia kalastamaan heti syöttien laiton jälkeen. Syöttinä käytimme maissia ja boilieita. Mahdollisuus saada siiman päähän karppi oli, mutta minulle kerrottiin että edellisyön pakkanen ei ainakaan auttaisi asiassa. Muutenkin eletään jo syksyä ja moni ei enään karppia edes ongi. Ongintapaikkamme oli oppaamme Pekka Rintamaa käynyt mäskäämässä jo edellispäivänä.
Vähän yli kello viiden Vapa nytkähti ja jarru lauloi. Kyseessä oli oppaamme Pekan vapa hän tartutti kalan ja antoi vavan minulle. Sain nauttia voimasta siiman päässä. Kelailin kalan rauhassa rantaan haavi odottikin vedessä jo toisen kerholaisen pitelemänä. Haavissa lepäsi noin kolmen tai neljän kilon karppi. Se oli elämäni ensinmäinen karppi, vaikka en sitä täysin yksin saanutkaan. Koukku irti, kuvaus ja kala vapauteen niinkun Pahalammella pitää tehdäkin.
Alla kuva kalasta ja iloisesta minusta.

Sunnuntaina ajattelin aluksi, että  jos puolen päivän aikaan kävisi Pyhäjärvellä ahventa koittamassa, mutta suunnitelma muuttui. Kaverini Soitti minulle kymmenen maissa, että keulassa olisi tilaa jos haluaisi kuhaa lähteä jigaamaan. No mikäs siinä tottakai lähden, vaikka lunta sataa. Vartissa kamat kasaan vaatteet päälle aamupuuro naamaan ja eväät mukaan. Kun kipparin kanssa pelipaikoille vihdoin päästiin aloimme luotaamaan penkkoja,monttuja ja muita mielenkiintoisia paikkoja, niin syvästä kuin matalastakin.

Aluksi löysimme pienempää kalaa särkeä ja ahventa. Ahventärpin sain ja jigillä särjen, joka yllätti minutkin. Sitten aloimme kuhaa kalastamaan.
Kuhaa löytyi, jonkin verran ja ei montaa heittoa tyhjää pyydetty kun kippari J jo minua haavin varteen käski ja ensinmäinen mittakuha kyydissä. Alettiin molemmat heittämään vihreää Hybrid wormia ja siihen saatiin kaloja pitkin päivää. Pari selkeää kuha tärppiä sain heti alkuun ja jäi harmittamaan kun kumpaakaan en saanut edes näytille.
Lopulta minäkin sain Kuhan, mutta kippari J siinä ajassa jo kaksi kalaa.

Olimme tyytyväisiä, että löysimme kalaa ja ne olivat kaikki mitallisia alkuun. Puolessavälin päivää tajuttiin, että kaikuluotaimen näytön saa jaettua puhelimeeni eli voin vertikaalijigata samalla kun kippari heittelee. Kaloja ui alta ja makasi pohjassa ja niille koitin jigiä tarjota, mutta ei näyttänyt kuhille maistuvan. Siirryin hetkeksi taas heittelyyn kun ei vertikaali näyttänyt maistuvan, mutta en saanut kuin pienen hauen ja kuhatärpin aivan veneen vierestä. Siirryin takaisin vertikaalin ja laitoin luottojigini Savage gearin Bleak battle tailin vertsusettiin kiinni ja kaiku näytti kalan veneen alla pohjassa, joten jigi tarjolle kuha singahtaa jigiä kohti ja tärppi, mutta ei pysynyt koukussa. Seuraava kala alla joten jigi tarjolle kuha syöksähtää kohti jigiä tärppi ja vastaisku ja kala ylhäällä. Jigin vaihto auttoi.
Kalat löytyivät yllättävän matalasta maksimissaan kahdeksasta metristä. Suurin osa noin kuudesta.

Päivä oli mennyt hyvin. Yhteensä 11 kuhaa joista kaksi alamittaista. Kello oli reilu viisi ja oli pimeä tulossa, joten muutamat heitot enään. Kippari J sai veneeseen hienon 53cm kuhan. Se jäi päivän viimeiseksi kalaksi ja oli päivän isoin. Veneen keula kohti rantaa.

Tiivistettynä hyvä päivä. Uutta opin ja kalaa sain ja hauskaa oli.

Hei ja hauskaa Joulua!

Olen alkanut valmistautua tulevaan pilkkikauteen, vaikka jääpeitettä ei vielä järvillä ole täällä Etelä-Suomessa.
Aloitin valmistelut tekemällä värikoukkuja, koska ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Ne toimivat minulla erittäin hyvin viime talvena.

Värikoukkua käytetään yleensä pystypilkin alla tai tasapainon mahakoukkuna. Kun käyttää värikoukkua ei tarvitse syöttiä välttämättä ollenkaan. Värikoukun tekoon et tarvitse kuin epoksiliimaa, värijauhetta ja hammastikkuja sekä tietysti koukut.
Aluksi otin palan vaahtomuovia ja painoin siihen kolmihaarakoukut kiinni. Styroksi olisi ollut parempaa, mutta sitä ei ollut saatavilla.
Sitten sekoitin valkoista fosfori värijauhetta epoksiin. Kun värillinen epoksi oli paperilla otin sitä hammastikkuun ja asettelin sopivan määrän koukkuun. Koukut on hyvä ”pohjustaa” valkoisella värillä niin muut värit, mitkä päälle laittaa erottuvat selkeämmin. Jätin valkoista myös näkyviin useaankin koukkuun ja tein toisella värillä vain iskupisteen. Värejä voi käyttää monia. Minä käytin vain kahta väriä. Tekeminen ei vie kuin reilut 10 minuuttia ja ei ole vaikeaa. Kaikki ei täydellisesti onnistuneet, mutta harjoittelu tekee mestarin. Tämä oli toinen kerta kun värikoukkuja kotona tein. Suosittelen kokeilemaan.

Vaihdoin myös pariin pilkkivapaan siimat ja perukkeet. Tulevana pilkkikautena ajattelin käyttää 0.80mm paksuista fluorocarbonia peruke materiaalina tasapaino pilkkiseteissä, ettei hauet vie tasureitani. Järjestin myös pilkit ja laitoin osan uusista värikoukuista pystypilkkien alle kiinni. Vielä pitäisi kaikuluotain virittää pilkkireppuun niin olen valmis. Jäät tervetuloa!

Terkuin Vilho

Hei!

Vihdoin olen pilkille kerennyt. Muutaman tunnin pistoja on tullut tälle kaudelle kaksi tehtyä viikonloppuisin.
Vihdoin löytyi siis aikaa ja jäitä, että kävin korkkaamassa pilkkikauden reilu viikko sitten. Pieni metsälampi kohteena, jossa todella tumma vesi. Kesällä olen kyseisessä lammessa jigiä uittanut ja silloin pientä ahventa saanut sekä kilon molemmin puolin olevia haukia. Odotin että tapahtumaa olisi paljon myös pilkkikauden avaus reissulla. Ennen puoltapäivää jäälle vihdoin pääsin ja eikun ensinmäistä reikää kairaamaan.
Kaiku veteen ja pystypilkki kärpäsentoukalla varustettuna myös reikään. Ei yhtään kalahavaintoa kauden ensinmäiseltä reiältä. Lisää reikää vaan lampi täyteen. Isä oli mukana niin reikiä jäähän tuli, sillä aikaa kun pilkin. Tehokasta sanoisinko!

Valmiita avantoja hetken kierreltyäni en saanut mitään kalahavaintoa. Vaihdoin morriin hetkeksi, mutta ei kalahavaintoa. Paikkaa vaihdoin aktiivisesti ja eri pilkkityyppejä kokeilin. Ei mitään!
Makkaraa kahvia ja karjalanpiirakoita piti syödä välillä. Muutama reikä eväiden nautiskelun jälkeen kaiussa näkyy viiva noin puoli metriä pohjasta lasken pilkkin kaaren päälle ja kala lähtee karkuun. Jatkoin reiällä pilkkimistä, mutta kun ei kalaa näkynyt aloin taas vaihtamaan aktiivisesti paikkaa. Yksi kala ilmestyi kaiun näytölle, mutta ennenkuin kerkeän pilkkiä veteen laittamaan on se jo kadonnut. Tälläinen reissu tällä kertaa. Voi sen kauden avata myös tällä tavalla:) Matalasta ja syvästä kokeilin, mutta tuloksetta.

Tästä viikko eteenpäin, kun pääsin pilkille seuraavan kerran. Paikkana oli Tampereen Pyhäjärvi. Tästä paikasta oli viimme talvelta hyviä muistoja, kun pilkkikisat täällä voitin ja muutenkin järvi oli antoisa koko viime talven ajan. Hyvin odotuksin siis jäälle. Tällä kerralla teemana oli tasapainot eli lähinnä tasureilla tuli pilkittyä. Pystypilkkiä värikoukullakin kokeilin.
Ensinmäistä reikää noin neljään metriin ja siitä sitten lähdin etenemään kohti syvempää. Ensimmäiset viisi reikää tyhjää täynnä. Seuraavat viisi reikää vähän sikin sokin. Pari pikkukalaparvea ui alta, osasin kaikuluotaimesta päätellä. Vaihdoin pienempään tasapainoon, jos ahventakin tulisi paikalle pikkukalan perässsä.
Pari kalaa kaiussa näkyi pohjassa, mutta en saanut nitä nousemaan tasapainolle. Uudet viisi reikää, nekin tyhjiä. Miten voi olla näin vaikeaa mietin. Missä kalat on? Menin matalaan koittamaan pienellä karvapyrstö tasurilla, mutta ei liikettäkään kaiussa. Muutaman tunnin pilkittyäni luovutin ja jätin ahvenet ensi kertaan. Tulevina viikonloppuina menemään taas pilkille, koska kisojakin on tulossa, joihin ajattelin osallistua. Ei anneta kahden kalattoman reissun masentaa mieltä. Toivon, että tulevat reissut tuovat kaloja, kokemuksia ja taitoa mukanaan!
Valitettavasti en paljoa kuvia reissuilta saanut, kun pakkanen sammutti puhelimen. Hyvää talven jatkoa lukijoille!

Terkuin Vilho

Moikka!
Nyt on tullut pilkillä käytyä joka viikonloppu. Saaliit ei ole kummoisia olleet. Pientä ahventa vain, jos sitäkään. Joka tapauksessa kerron nyt uusimmasta reissusta, koska kaloja kumminkin saatiin ja uutta opin. Reissulla mukana oli vanhoista blogeista tuttu kippari J-nimimerkillä kulkeva kaverini mukana.
Päivä alkoi kun kippari J:n kanssa päästiin yhdeksän jälkeen Tampereen Pyhäjärven jäälle.
Ensinmäisenä päätettiin kiertää pari paikkaa, joista olin viime keväänä saanut hyvän saaliin.
Kerroin mitä olin ennen tältä paikalta saanut ja sen perusteella kippari J sitten kairasi neljä reikää ja ilmoitti. – ”näistä otetaan syömäkalat”

Pari ahventa hän paikalta sai, mutta molemmat pieniä. Paikan vaihto siis edessä. Kerroin toisen paikan, josta olin joskus pilkillä onnistunut saalista samaan ja laitoimme karttaselaimeen reittipisteen ja aloimme kävellä sinne. Matkaan kului kauan, koska aina välillä kairasimme reikiä ja kaijutimme näkyykö kalaa alla. Lopulta pääsimme kohdepaikkaan, joka oli aika pieni alue. Aluksi emme siitä löytäneet kalaa, kunnes teimme muutaman reiän lisää ja sitten alkoi tapahtua. Kaiun näyttö täynnä viivoja. Pilkki veteen ja tärppi pystypilkkiin värikoukulla. Vieressä Kippari J nosti ahventa avannosta hyvään tahtiin. Aloin sitten vaihtamaan pilkkiä, koska syönti ei ollut kumminkaan niin kovaa, että värikoukkuun ottaisivat. Kun sain vihdoin pienen pystyn toukalla veteen otti kala heti. Kalaa irrotaessa oli parvi siirtynyt. Eikun molemmille kaira käteen ja lisää reikiä lähelle edellisiä. Parvi saatiin takaisin alle uusien reikien avulla ja muutama kala siitä molemmille. Parvi oli kyllä todella huonolla syönnillä. Joutui tapsiakin käyttämään. Ahven oli pientä ja muutama särkikin saatiin. Kalat pussiin, evästauko ja homma jatkui.

Jatkettiin liikkumista keskellä selkää penkan reunoja kairaten ja kaiuttaen. Kalaa emme enää löytäneet tai jos löysimme oli se liian pientä.
Reissu oli loppupuolella kun päätimme vielä kairata rantaan muutamia reikiä, jos kalaa olisi matalassa. Ei ollut kalaa sieläkään. Lopetimme päivän saaliina noin 15 kappalettta ahventa ja muutama särki. Päivältä jäällä opin, että joskus kalan löytämiseen joutuu tehdä kovastikin töitä ja kairata monen monta reikää ennen kalan saamista. Ottipilkkeinä toimi erinlaiset pystypilkit ketjuvärikoukun ja kärpäsen toukan kera.

Terveisin Vilho

Hei!
Tässä kirjoittaa jälleen uusi bloggaaja, Joona Lavonen.
Kerron nyt pilkkikilpailuista Säkylän Pyhäjärvellä.
Kilpailussa jäällemenoaikaa oli 15 min ja paluuaikaa 30 min. Kauas ei siis kannattanut lähteä tarpomaan. Ei muuta kun jäälle!
Aluksi katsoin samanlaisen paikan missä ahvenet ovat ennenkin ”pyhiksellä” oleilleet.
Kun paikka oli katsottu, laitettiin varusteet kuntoon: kaira auki ja teräsuoja irti, tapsipilkit esille, toukka kiinni ja kelloa katsomaan. Kilpailu alkoi klo 10 eli kairaamaan ei saanut alkaa ennen. Kolme, kaksi, yksi… nyt! Ja vimmattu kairaaminen alkoi. Teräsjäätä oli noin 25-30 cm.
Ensimmäisellä reiällä oli hiljaista, ja tyhjällä reiällä ei kannata paria minuuttia kauempaa kilpapilkinnässä istuskella. Joten siirryin n. 10 metriä eteenpäin, myöskin tyhjää. Olin juuri lähdössä kolmannelta reiältä, kun pieni kiiski päätti ottaa morristani oivan aamupalan. Kiisken päästin pois enkä jättänyt jäälle jäätymään kuoliaaksi. Koska kilpailukalana oli ahven en jäänyt selvittämään olisiko kiiskiä enempää.
Hetken ajan kuluttua vavan päässä nykäisi uudestaan… BINGO! Kohdekalalaji ahvenhan se siellä. Tiesin, että ahven on aralla päällä, koska samasta reiästä ei tullut ensimmäiselle kaveria. Joten hitaat ja varovaiset liikkeet loppukisan ajaksi.
Sen jälkeen ahvenia ja satunnaisia kiiskiä tuli sieltä sun täältä, eikä mitään tiettyä paikkaa, syvyyttä, tai uittotyyliä löytynyt.
Ja kyllä siinä kysyttiin kärsivällisyyttä, kun ahvenet jatkuvasti näppivät toukan irti. Mutta kyllä se pieni väristys ja hidas nosto saavat ronkeleimmankin ahvenen ottamaan kiinni.
Kilpailun jälkeen punnituspaikalla kuulin samoja mietteitä kun itselläni ”kalaa on, mut ei se syö”
Tuloksena oli vajaa kilo.
Haluaisin myös kertoa huomion, että kilpailuissa käy valitettavan vähän nuoria. Tällä kertaa nuoria oli kaksi. Yleensä joudun olemaan yksin. PM-ja SM-kisat ovat poikkeus. Onko se sitten talven kylmyys tai kilpailujen pituus 4-5 h, mutta pilkkikilpailut eivät tempaa nuoria mukaansa. Kesän onkikilpailuissa käy hieman enemmän nuoria. Ja tämän nuorisokadon takia monessa kilpailussa nuorten sarjoja on vain yksi. Jolloin nuorimmat ja mahdollisesti ensikertalaiset kilpailevat vanhempien ja kokeneempien kanssa. Toivottavasti muutkin innostuvat kilpailusta ja tulevat mukkan kisoihin. Se on hauskaa!

Terveisin Joona

Moi!

Ennen kuin mennään itse asiaan, haluaisin kertoa vähän itsestäni. Olen Jenni, 16-vuotias melkein koko ikänsä kalastanut nuori Helsingistä. Ja no siinähän ne tärkeimmät olivatkin.

Herätys soi sunnuntaiaamuna 7.00. Muutamat ystäväni sanoivat leikillään hulluksi ja kertoivat, etteivät itse nousisi juuri mistään syystä viikonloppuna niin aikaisin. Itse olen usein se, joka nukkuu pisimpään ja helposti jopa kaksitoista tuntia yhteen menoon. Silti sunnuntaina sain itseni ylös aikaisin päästäkseni isäni mukaan pilkille.

Suuntasimme jäälle kahdeksaksi. Niin aikaisin aamulla jäällä ei ollut vielä ketään. Kokeilimme ensin läheltä muutaman kerran ennen kuin aloitimme paikan hakemisen. Päivästä muotoutuikin melkoinen patikointiretki. Rei’itimme jääkantta ahkerasti päivän mittaan, mutta kalat eivät vain olleet syönnillään. Matkaamme tarttui vain satunnaisesti muutama ahven.

Jäällä ei ollut kuin muutamia ihmisiä, me ja muutama muu pilkkijä sekä pari hiihtäjää ja leijanlennättäjä. Päivä oli siis varsin rauhallinen, ei juurikaan kaloja eikä juurikaan ihmisiä. Mutta ahventen lisäksi, tapasimme reissullamme muitakin kaloja. Lajeiksi tunnistimme ahvenen lisäksi kiisken, kuoreen eli norssin, kolmipiikin sekä kivisimpun.

Kolmipiikki pääsi kuvaan…  ja vieressä poseeraa kivisimppu!

Päivä oli kuitenkin mukavan rentouttavaa ajanvietettä, vaikka saalis jäikin toivottua suppeammaksi. Tosin aika usein alkukaudesta saaliit ovat olleet vähän turhan kevyitä ainakin aikuisten kertomusten mukaan. Oli hauskaa bongata eri kalalajeja, vaikka juuri ahvenia ei tällä kertaa löydettykään. Niin kuin sanotaan, vaihtelu virkistää!

Seuraavaan reissuun!
-Jenni

Hei!
Joona täällä taas kirjoittelee. Ja siis olen kohta 15 vuotias poika Liedosta.
Nyt kerron kun oltiin ”muuten vaan” pilkillä Kaarinassa.

Lähtö oli suunniteltu noin klo 10-11. Aamulla kaira, reppu, ja kaikuluotain autoon ja menoks. Olimme olleet samalla paikalla viikkoa ennen, ja silloin jäätä oli ollut reilut 15 cm, ja koska hiihtolomaviikko oli ollut aivan julmetun kylmä, tiesimme jäätä olevan huomattavasti enemmän. Ja kyllä sitä n.25 cm olikin.
Ensimmäiseltä reiältä ei kaiku näyttänyt kaloja, eikä toiselta, kolmannella joku kävi pilkin hylkäämässä. Aika äkkiä kävi selväksi ettei kalat olleet penkoilla tai montuissa. Joten ei muuta kun kaiku pakettiin ja kaislikoita kaluamaan.

Eikä sekään ihan putkeen mennyt: kaksi kiiskeä ja muutamat pienet ahvenet. (ainakin kissa tykkäsi).

Talvisin terveisin Joona.

Moikka!

Olipas viikonloppu. Kahdet kisat tuli käytyä. Lauantaina oli piirinmestaruuskilpailut Valkeakoskella. Kilpailualueena toimi Mallasvesi ja lähtöpaikkana Leppälän koulu ja kilpailukalana ahven. Kisoja edeltävänä päivänä laitoin välineet kuntoon ja katsoin, että kaikki olisi aamuun valmista. Kisapaikalla piti olla yhdeksältä. Kilpailun avauksen jälkeen sai lähteä jäälle. Kisa alkoi klo 10.00 Olimme Kinnusen Nicon kanssa katsoneet paikat etukäteen minne menisimme.

PM-pilkkikokemukset Mallasevedellä

Juoksuhommiksihan se meni. Paikalle oli matkaa reilut neljä kilometriä ja aikaa noin 45 minuuttia. Matkaa helpotti huomattavasti kelkalla ajettua ura jota pitkin oli hyvä juosta. Välillä käveltiinkin kun huomattiin, että aikaa oli vielä paljon jäljellä.
Oltiin seitsemää vaille kymmenen kalapaikalla. Huomasin, että pari tavaraa oli tippunut repusta matkalla, mutta molemmat palautuivat minulle onneksi. Kuppi mehua naamaan, toukkarasia kiinni reiteen ja valmiina kisaan! Kello tuli tasan ja aloin kairata. Ekalta reiältä ei tärppiä. Reiällä vietin aikaa noin kolmisenkymmentä sekuntia. Uutta reikää, siitä sain kaksi pientä ahventa tapsilla. Sitten pitikin hetki etsiä kunnes taas löytyi kalaa. Noin parikymmentä ahventa sain, kunnes sormet alkoivat jäätyä, niin piti laittaa kintaat käteen ja juosta lenkkiä. Olihan tuota pakkasta kisa aamuna yli 20 astetta. Kun palasin reiälle oli parvi kadonnut. Kalat sain tapsilla ja morrina toimi Nico morri valkokeltaisena. Taas meni hetki etsiessä. Muutama kala sieltä täältä. Kisan viimmeisellä kymmenellä minuutilla löysin paikan, josta sain kalaa heti kun pystypilkin silmällä syötitettynä veteen laskin. En ehtinyt montaa kymmentä ahventa siitä saamaan, kun kello oli tasan kaksi ja edessä oli paluu lähtöpaikalle. Siihen oli aikaa tunti.

Punnitukseen menin epävarmoin mielin. En tiennyt paljon muut sarjalaiset olivat kalaa saaneet. Ja itsekään en ollut onnistunut kovin hyvin. Vaaka näytti lukeman 1125g.
Tuloksia jouduttiin odottamaan todella kauan. Voitin alle 15 vuotiaiden sarjan. Ja Fisuun Tampere sai joukkueena hopeaa, johon minäkin kuuluin. Ei huono päivä. Kulta- ja hopeamitali mukaan kotimatkalle!

Kuvassa olen oikealla ja Fisuun Tampereen joukuekaveri Oskari Teppola on vasemmalla.

Veittijärven kisa

Lauantain kisoista innostuneena päätin lähteä myös sunnuntaina kisaamaan.
Kuulin, että Ylöjärvellä tarkemmin Veittijärvellä oli kaiken kalan kisat. Kisa alkoi kello yhdeksän ja loppui kello yksi.
Kisassa ei ollut siirtymiä. Kun kisa alkoi lähdin keskelle järveä, jossa oli pieni lahti. Uitin tapsia, koska se toimi eilenkin. Muutaman reiän tein, mutta kalaa ei löytynyt, joten lähdin eteenpäin ja näin kun muut saivat kalaa. Siihen lähelle reikä ja pari pientä ahventa ylös. Kala oli todella aralla otilla. Tein lisää reikiä ja sain muutaman kalan sieltä täältä. Siirryin, kun kalaa ei alkanut kuulua ja löysin paikan, josta sain jopa parikymmentä kalaa yhtä soittoa. Sitten piti alkaa taas etsiä. Kisa oli melkein loppu kun päätin vielä mennä keskemmälle järveä paikkaan, jossa ei ollut muita. Sain heti kaksi ahventa ja sitten piti taas kairata ja etsiä. Päivän teemana oli, että kalojen eteen sai tehdä töitä ja kairata reikiä. Aina vain muutama särki tai ahven sieltä täältä jos sitäkään. Viimeisiä minuutteja vietiin, kun vapani nytkähti reilummin. Otin siimasta kiinni ja aloin nostaa kalaa, mutta se irtosi. Luultavasti lahna tai siika. Punnituksessa vaaka näytti 610 grammaa. Isompaankin tulokseen oli hyvä mahdollisuus. Voitin taas, koska sarjassani ei ollut muita kilpailijoita. Nyt lepoa ja uusien kisa reissujen suunnittelua. Mukavaa hommaa tuo kisaaminen on!

Vilho Kiittää ja kuittaa!

Moi!

Viime viikonloppuna järjestettiin Supertärppi-nuorten pilkkileiri, Karjalohjalla. Viikonloppuun mahtui paljon kaikenlaista, mutta haluaisin kertoa tarkemmin lauantaista.

Lauantaina herätykseen kuului, kuten leireillä usein, muiden leiriläisten puheensorina sekä silloin tällöin energisen juoksemisen aiheuttamat tömähdykset käytävältä. Aamupala, ja sen jälkeen kokoontuminen parkkipaikalla. Vihdoin pääsisimme jäälle. Edellisenä iltana olimme kuunnelleet, kuinka alueella pitkään kalastanut mies kertoi saaliistaan ja käyttämistään välineistä. Se oli vain lisännyt odotusta pilkille pääsemisestä ja toivoa tulevasta saaliista.

Osallistuimme päivän aikana järvikalastusseura FLF – Finnish Lake Fishers ry:n järjestämään kilpailuun, jossa kilpailtiin kalojen yhteispituudesta. Kilpailuaikaa oli 8-16, joten ehdimme hyvin jatkaa pilkkimistä myös ruoan jälkeen. Kilpailuun sai osallistua neljällä eri lajia olevalla kalalla ja tulokset lähetettiin järjestäjille Whatsappissa. Tulosseurantaa oli mahdollista tarkastella päivän aikana puhelimen kautta, mikä osaltaan auttoi pitämään jännitystä yllä.

Jäällä emme etsineet paikkaa kovin kauaa, kun jo löysimme parven pieniä ahvenia. Kalat söivät tauotta. Se oli mukavaa vaihtelua Helsingissä kalastamiseen. Samaan parveen sattui onneksi myös suurempiakin körmyniskoja, joista suurin oli noin puolen kilon painoinen. Samoilta paikoilta löytyi myös satunnaisia siikoja.

Minä ja muutama muu samassa porukassa liikkunut pilkkijä emme malttaneet mennä edes syömään makkaroita kesken kalastussession. Kalojen narraaminen vei voiton mielenkiintoisuudellaan. Yhden aikoihin oli pakko pitää tauko ja lähteä syömään. Samalla saimme kuulla tuloksia netistä. Itse yllätyin kuullessani olevani kolmantena.

Ruoan jälkeen tulosten tiedostamisen tuoman tarmon saattelemana palasimme jäälle. Monet hakeutuivat samoille paikoille, mistä aiemmin oli saatu suuri ahven sekä siikoja. Itse lähdin etsimään lisää lajeja. Aamulla olin saanut ahvenen, särjen sekä kiisken. Saisin siis ilmoittaa vielä yhden lajin.

Loppujen lopuksi se yksi laji löytyikin, pasuri. Eihän sillä paljoa mittaa ollut, mutta kovin moni ei mittauttanut neljää lajia ja loppujen lopuksi sijoituin toiseksi. Voiton vei Ville Hämäläinen. Kaiken kaikkiaan taakse jäi mukavan erilainen kilpailu, paljon iloisia palkintoja saaneita leiriläisiä ja narrattuja kaloja. Porukassa kalastaminen on aina kivaa, ja pieni kilpailuhenki vain piristää päivää. Järvi suosi ja kaikki pilkkinsä veteen laittaneet leiriläiset saivat ainakin jonkun kalan reissun aikana. Iloiset muistot ovat tärkeimpiä!

Seuraavia leirejä odotellessa…

Jenni

Susiniemessä pilkittiin loskaisessa kelissä

Minä ja kaverini Ville oltiin Rantakylän Kalakavereiden pilkkileirillä 23.3-25.3. Yövyimme mökissä jossa oli alakerrassa kaksi neljän hengen huonetta tytöille ja ylhäällä oli parvi, jossa nukkui kaikki pojat. Leiri aloitettiin perinteisellä nimenhuudolla, jossa todettiin, että kaikki olivat saapuneet paikalle (11 nuorta), eikä kukaan ollut kadonnut vielä matkalla leirille.
Nimenhuudon jälkeen veimme koukut järveen. Jäällä oli hurjasti loskaa ja ilman kumppareita siellä ei olisi pärjännyt.  Paistoimme iltapalaksi takassa makkaraa ja jokainen osallistui vuosivaapun värityskilpailuun. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä saunassa.

Lauantaina pilkimme urakalla sekä pidimme leikkimielisen pilkkikilpailun, jossa voiton pokkasi pienimmällä kalalla.  Puulasta nousi pientä kalaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi pientä minulle, kisaa ajatellen. Voittajan kala oli 8cm ahven ja minun pienin kalani oli 10,5cm.
Käytimme pilkillä ollessamme myös kaikuluotainta. Sen avulla oli mielenkiintoista seurata, kuinka paljon kalaa oli jään alla. Vaikka kalaa oli näkyvissä, niin siltikään sitä ei aina saanut houkuteltua ottamaan.
Leirillä päästiin myös askartelemaan värikoukkuja, mutta niitä ei keretty kuitenkaan testaamaan leirin aikana. Erikseen täytyy kyllä mainita, että leirillä oli maukkaat ruoat ja oli mukava istahtaa valmiiseen pöytään. Leirielämään kuuluu myös kortin peluu ja sitä teimmekin vapaa-ajalla. Kotiinlähtö päivänä eli sunnuntaina kerkesimme vielä heti aamusta pilkille ja kalaa nousi samaan malliin, eli pieniä kaloja enimmäkseen.  Koukkujen tarkistamisen teimme lopuksi, mutta ahti ei suonut antejaan tällä kertaa.
Leireillä mukavaa on kavereiden kanssa yhdessä oleminen, kalastaminen ja kalakamojen kunnostaminen. Tämä oli kauden viimeinen pilkkileiri, mutta pilkkiminen jatkuu niin kauan kun turvallisesti voi jäälle mennä.

-Eemeli-

Heti pääsiäisloman ekana päivänä, lähdettiin kaverin kanssa pilkille, Mikkelin kupeessa olevalle pikku järvelle.  Paikka ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta kaverini tiesi mihin mennä. Keli oli aivan huippu, kun aurinko paistoi ja ei tuullut yhtään. Jäätä oli noin 30cm, ja jäällä kulkeminenkin oli helppoa.  Puolentunnin kuluttua ensimmäinen kala tarttui kiinni. Siitä saatiinkin eka kala ootto-onkeen. Sitä mukaan kun kalaa tuli, niin laitoimme uuden ootto-ongen pyyntiin. Pilkkiessä oli hauska seurata, milloin ootto-ongen lippu nousee ja kala on kiinni. Hyvä sää sai meidät istumaan pilkillä 5h. Ootto-onkien saldo oli kaksi haukea, mutta pilkkiessä kaloja ei paljoa tullutkaan. Toivottavasti muutaman kerran pääsee vielä tämän talven aikana pilkille.

-Eemeli-

Hei! Pitkästä aikaa uutta juttua kirjoittelen. Avovesikausi tuli avattua viikonloppuna hienossa aurinkoisessa säässä kippari J:n kanssa.

Aamu yhdeksältä lähdettiin kohti veneenlasku ramppia ja kalavesiä. Kymmenen aikaan päästiin vesille ja ennen kalastusta ajettiin veneellä pelipaikoille tovi. Pelipaikoilla aloimme luotaamaan ja paikka paljastui heti lupaavaksi. Kuhia makasi rinteessä ja penkkojen reunoilla. Heitimme kuhia kauan saamatta tärppiäkään. Pyörimme samoilla paikoilla tunteja. Aluksi tällä ei ollut väliä, sillä tuntui mahtavalta päästä vihdoin kalaan!

Etsittiin uusia kaloja uudelta paikalta ja muutama löytyikin sieltä täältä viistokaiun näyttöä tulkiten. Tarjosimme jigejä kaloille. Yritimme vaihtaa väriä ja mallia ja heittokulmaa, mutta tuloksetta. Emme löytäneet todella hyvää kuha paikkaa vain kala siellä täällä meininkiä alkua lukuunottamatta.

Tulimme matalaan lahden edustalle alla oli noin neljä metriä vettä kun viistokaiku näyttää kalaa molemmin puolin. Pohjassa luultavasti kuhia ja päällä sitten ahventa tai pikkukalaa kertoo kippari J minulle. Heitän jigin kuhia kohti ja ensinmäisestä vajotuksesta heti tärppi ja kala paljastuu hyvän kokoiseksi ahveneksi. Haavi puoliksi veteen ja kala sinne odottelemaan sillä aikaa, kun yritämme saada lisää hyvänkokoisia ahvenia. Ahven jää yksittäiseksi, joten kuvaus ja sen jälkeen kala vapauteen. Hetki siinä vielä heiteltiin ja sain pienen hauenkin ahvenjigillä.

Sitten siirryimme kippari J:n kanssa uudelle paikalla kuhan toivossa. Alkuun tietysti luotailua ja etsimistä, mutta ei näkynyt kuhaa des kaiussa. Uuteen paikkaan ja taas etsimme kunnes löytyi molemmin puolin muutama kuha. Heitin jigin, vajotin kaksi kelausta ja sain tärpin. Vastaisku myöhässä, joten tämä kala jäi vain tärpiksi. Toinen samanlainen tilanne ja taas olin myöhässä. Kolmatta kertaa en antanut tämän enään tapahtua vaan kuudennella heitolla tärppäsi. Tein vastaiskun ja kohta olikin jo kuha haavissa. Kippari j onnitteli kauden avaus kuhasta ja minä tietenkin olin iloinen kun vihdoin sain kalan kyytiin. Kuhalla oli mittaa 49 senttiä. Kala päätyi eräksi.

Kalan jälkeen etsimme uusia kaloja ja niitä taas heitettiin tutun kaavan mukaan. Kippari J sai komean 44 senttisen kuhan. Tämän jälkeen sain yhden ahvenen, joka oli pienempi kuin ensinmäinen. Aloitin evästauon kippari J:n vertikaalijigatessa ja yhtäkkiä kuuluikin HAAVi! ja taas yksi mittakala kyydissä.

Pari paikkaa vielä kokeiltiin, mutta tuloksetta. Kello noin kuusi kun päätimme lopettaa päivän. Ei helppo päivä vesillä. Kalojen eteen sai tehdä töitä. Kalastimme ensinmäiset viisi tuntia tyhjää, joka kertoo varmasti jotakin. Minä kiitän ja kuittaan. Uusia reissuja odotellessa.

Moi!
Nyt lähiaikoina olen paljon kalalla käynyt ja joitain kaloja, jopa saanutkin. Nyt olen keskittynyt kuhan jigikalastukseen. Jonkun verran tullut eri vesistöjä tutummaksi ja muutaman reissun Kippari J:n kanssakin tehnyt. Vielä reilu viikko sitten olimme ihan hukassa missä kuha piileksii, mutta taisi olla silloin kutu hommissa. Pitkiä aikoja olemme vesillä pyörineet ja uutta on taas opittu huimalla tahdilla. Vastaiskut alkavat osua kohdillleen ja tärpit muuttua kuhiksi haavissa. Varsinkin uuden vapa hankinnan myötä. Fiilikset menneestä viikosta ovat hyvät, sillä vesille on päästy usein ja kalaa on tullut.
Kuhat ovat löytyneet alle seitsemän metrin vedestä. Luomu väriset jigit ovat toimineet kaikista parhaiten.

Kerron vielä hieman tarkemmin viime reissusta. Olin siis Kippari J:n kanssa tutuilla vesillä hiomassa kuhan jigaus taitoja. Vesille päästiin noin kello kolme muutaman kömmellyksen jälkeen ja siksi lähtö venyi. Ajoimme suoraan samalle kuha patille, josta viimme kerralla olimme kalaa hyvin löytäneet. Testissä oli uusi vapa, joka oli huomattavasti jäykempi kuin edellinen. Kippari J arveli, että saisin uudella vavallani myös enemmän tärppejä ylös asti. Ja niinhän se oli. Ensinmäinen tärppi hetken luotaamissen jälkeen ja heti yksi kuha haavissa, joka tosin oli hiukan alamittainen. Molemmin puolin venettä oli kuhaa viistokaikuluotaimen tulkinnan perusteella ja sain toiselta puolelta venettä tärpin ja kalan haaviin asti. Kyseessä oli 45cm nätti kuha.

Vaihdoimme hiukan paikkaa ja sain taas mittakuhan. Edessä näkyi sadepilviä niin lähdettiin ajamaan toisaalle sadetta karkuun ja samalla uusille paikoille. Uudesta paikasta sain ennätys kuhani. Uus ennätys on siis 1.4 kiloa ja 55 senttiä pitkä kuha. Hetken fiiistelyn jälkeen, Kippari J sai myös mittakuhan. Kello läheni ilta yhtätoista kun sain vielä samasta ankkurista kaksi mittakuhaa ja kippari J yhden. Hieno reissu oli. Sain ainakin todeta, että uusi vapa toimii ja kuha tarvitsee välillä erinlaisia uittoja ja jigiä kannattaa myös vaihtaa usein. Ens reissuun!

Moi!

Kalastuksesta oli reilu viikon tauko rippileirin takia, mutta vihdoin pääsi taas kalaan. Juhannuksena olin tuttavien mökillä ja kalastuskin juhannukseen tietenkin kuului. Kalapaikkana toimi pieni järvi, josta aiempaa kokemusta ei ollut paljoa. Viime vuonna olin sieltä pieniä ahvenia ja joitakin haukia saanut.

Kävimme aamulla heittämässä lähikaislikkoa ja saaliksi saimme muutaman pienen ahvenen sekä pienen hauen. Normaalia mökkikalastusta ilman elektroniikkaa ja soutuveneellä tietenkin. Kun menimme toisen kerran kalaan ajoin sähköperämoottorilla lähelle rantaa kaatuneen puun luo ja kuvittelin paikan hyväksi. Muutamia heittoja kaatuneen puun viereen ja pieniä ahvenia saaliiksi. Jatkoimme heittelyä, kunnes itsellä tärppäsi hieman raskaammin. Huomasin, että siiman päässä oli ahven ja hyvänkokoinen sellainen. Sain kalan veneeseen, vaikka haavia ei ollutkaan. Pitelin käsissäni uutta ennätysahventani. Kalalla mittaa oli 40 senttimetriä, mutta puntaria ei ollut matkassa, joten paino jäi arvoitukseksi. Nopean kuvauksen ja mittauksen jälkeen kala pääsi takaisin uimaan jättäen mahtavat fiilikset. Ei hullumpi juhannus. Nyt olisi kuha ja ahvenennätykset rikottu, koskahan on hauen vuoro.

Juhannuksen jälkeen olen kalastellut aktiivisesti ja vesillä on tullut oltua joka päivä. Uuteen veneeseen on pitänyt tutustua ja oppia lukemaan viistokaikuluotainta ja käyttämään keulasähkömoottoria. Siksi kalasaaliista ei ole kerrottavaa. Palataan!

Moi!
Pari päivää rentoa kalastusta ja mökkielämää takana Längelmävedellä.
Ensimmäisenä päivänä jigasimme kuhaa ja ahventa ja lähdettiin vielä yöllä vetouistelemaan matalikoita. Aloin luotaamaan penkkoja ja muita paikkoja, joissa uskoin kuhan olevan. En kuitenkaan löytänyt mitään paikkaa, kunnes ajoi kapeaan salmeen, jossa vettä neljästä kuuteen metriin. Siinä muutamia kaloja oli ja niitä aloimme heittämään. Sain yhden hyvän kuha tärpin, mutta se ei muuttunut kalaksi haavissa vastaiskun hitauden takia. Enempää kalakontakteja paikka ei tarjonnut.

Päätimme heittää ahventa matalikoilta ja kaislikon reunasta, missä sitä olikin näillä helteillä. Ahven otti hienosti pieneen jigiin vitaikon sekaan tarjottuna. Koko oli pääosin todella pientä, mutta muutama ruokakala oli joukossa. Veneeseen tuli myös yksi alamittainen kuha matalikolta ahvenen jigauksen sivussa. Kuha sylkäisi pienen ahvenen veneen lattialle eli selvästi oli ahvenen perässä matalikolla.

Keskiyöllä lähdettiin vielä vetouistelemaan matalikkoja ja kaislikon edustoja kuhan toivossa. Reilun tunnin uistelun saaliina yksi 47 senttinen kuha, joka päätyi ruuaksi.
Itsellä ei kokemusta vetouistelusta paljoa ole, mutta onneksi kyydissä oli joku, joka oli ennenkin uistellut ja tiesi hiukan paikkoja.

Seuraava päivä koitti ja lähdettiin heittämään ahventa taas. Sama kaava toistui. Eli pientä ahventa tuli paljon, mutta isomukset hukassa. En käyttänyt aikaa isompien etsimiseen, koska oli sitä pienempää kalaakin kiva käyttää veneessä.

Illalla taas vedettiin uistinta ja saaliiksi alamittainen kuha taas matalasta ja muutama pieni ahven sekä tärppejä. Satuimme ajamaan kuhien päältä ja näin kalat kaiussa, joten tarjosimme jigiä kaloille, mutta eivät olleet syönnillään.
Pääasia, että pääsi kalaan ja oli kivaa, sekä kelit olivat mahtavat kovaa tuulta lukuun ottamatta. Uskalsi jopa uimaan kun vesi yli 26 astetta!