Hei! Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen.
Viikonloppu tuli vietettyä taas vesillä. Lauantaina pääsin tutustumaan vetouistelukilpailuihin, sillä Kinnusen Nico ja Pasi pyysi mukaan Nippon uisteluun. Kilpailukeskus sijaitsi Mobiliassa ja siitä lähdimme Längelmäveden aalloille.
Kisassa oli mukana yli 80 venettä. Puntarille sai tuoda viisi jokaista kalalajia. Jokaisella kalalajilla oli myös oma alamitta. Vapa rajoitus oli kahdeksan. Kilpailu kalat olivat hauki, ahven ja kuha.
Kisa ei alkanut meidän osalta hyvin kun löysimme kiven 30 kilometrin vauhdissa.
Kisaa voitiin kumminkin jatkaa ja saimme vaaput veteen kisan alettua kello kymmenen. Taktiikkamme oli saada ensiksi viisi yli 25 senttistä ahventa ja sitten siirtyä kuhan ja hauen pariin. Saimme alkuun heti yhden mitan täyttävän ahvenen. Sitten saimme yhden hauen ja tätä rataa jatkui pitkin päivää. Yksi kala sieltä täältä. Kala oli siis vähän kadoksissa ja isoilla yksilöillä ei juhlittu. Vetouistelu osoittautui mukavaksi puuhaksi varsinkin jos oli tapahtumaa. Myös takilat ja muut vetouistelussa käytettävät välineet tulivat tutuiksi.
Mukavan päivän jälkeen vesillä kellumassa veimme puntarille neljä ahventa ja neljä haukea. Tuloslistalla olimme sijalla 43. Jatkossakin saatan mukaan lähteä, vaikka kisa ei ollutkaan mittalauta kisa kuten suurin osa viehekalastus kilpailuista nykyään. Tulipahan tämäkin kokeiltua ja on taas kokemusta rikkaampana. Kiitokset vielä Nicolle ja Pasille, että pääsin mukaan!
Sunnuntaina menin omalla veneellä yrittämään ahventa ja kuhaa Tampereen Pyhäjärvestä. Yllätys, yllätys kaloilla ei juhlittu ja saaliiksi tuli kuhatärppejä ja muutama ahven. Hieno päivä silti ja taas opin jotain uutta. Kireitä siimoja kaikille ja palataan kirjoitusten parissa.
Päätin osallistua jigi cupin viimeiseen osakilpailuun, joka toimi myös suomen WPC karsintana. Kun päätöksen osallistumisesta tein, yritin päästä järvelle treenaamaan usein. Kisa käytiin Tampereen Pyhäjärvellä, jota voin kutsua omaksi kotivesistökseni. Kisassa yritetään siis saada kolme ahventa kaksi kuhaa ja hauki. Kalojen yhteismitta ratkaisee. Kalat vapautetaan kuvauksen ja mittauksen jälkeen takaisin. Kalastusopas ja muutenkin kova kalamies Esa Keino Lohjalta tuli veneeni keulaan kisaamaan. Muutamana päivänä kerkesin hetkeksi vesille ennen kisaa ja löysin kolme hyvää ahven paikkaa, joista ongin yli 30 senttisiä kaloja treeneissä. Kuhapaikatkin oli valmiina katsottu kisaa varten. Hauki jäi todella heikolle treenille.
Lauantai 29.9 Kisapäivä Aamulla olimme yhdeksän aikaan kilpailukeskuksella, joka sijaitsi Ratinan suvannossa. Venepaikkoja ei ollut, joten oli pieni hässäkkä minne saa veneen kiinni. Venekuntia kisaan osallistui 43. Kisasta kuvattiin suoria lähetyksiä pitkin päivää ja kisa oli muutenkin näkyvillä sosiaalisessa mediassa, mikä on mielestäni loistava juttu.
Lähdöstä menimme ensimmäiseen ahvenpaikkaan, jossa oli ollut kalaa ja oli kyllä nytkin kalaa, mutta se ei avannut suutaan. Hetken heiteltyämme Esa sai 24.5 senttisen kalan, eli se oli puoli senttiä alle kisassa vaadittava mitta.
Ajoimme toiselle ahvenpaikalle ja alettiin viskomaan ahvenparvea, mutta tuloksetta. Monia jigejä kävimme läpi ja jonkun tärpin saimme, mutta ei kaloja veneeseen ja mitalle. Siirryimme kolmanteen ahvenpaikkaan. Aloimme heittämään, kunnes kuhakaiku tuli alle ja tiputin jigin nokan eteen ja kohta olikin haavissa 44 senttiä kisakuhaa ja ensimmäinen kisakala! Saimme myös ahvenia samasta paikkaa, mutta mikään ei ylittänyt tätä 25 sentin rajaa.
Palasimme vielä ensimmäiselle paikalle katsomaan olisivatko ahvenet otillaan kun näimme, että toinen tiimi siitä kalan sai.
Sitten heitettiinkin tyhjää taas ja yritimme jopa haukea. Mehän emme ajatellutkaan löysäilyä, vaan koko ajan yritimme saada ahvenia korttiin. Reilu tunti kisa-aikaa jäljellä ja Esa saa 27 senttisen ahvenen ja pari pienempää yksilöä. Kisa-aikaa enään parikymmentä minuuttia ja palaamme kahdelle aikaisemmalle paikalle mutta emme saa tarpeeksi isoja ahvenia korttiin.
Valitettavasti saimme korttiin siis kaksi kalaa.
Kisan voitti Saku Laaksonen ja Jussi Jokinen yhteistuloksella 298 senttiä.
Kisaaminen oli kivaa ja opettavaa vaikka menikin osittain pieleen. Ahvenien hankaluus yllätti kyllä. Tulevaisuudessa täytyy heittää useampaa paikkaa eikä luottaa vain niihin, jotka on treeneissä toimineet. Jatkossakin varmasti tulen kilpailemaan. Kiitos kisan järjestäjille hyvästä kilpailusta! Kiitokset myös Esa Keinolle! Palataan uusien juttujen parissa!
Hei vaan! Se on Joona nyt pitkän tauon jälkeen kirjoittamassa.
Se alkaa pikkuhiljaa olla aika laittaa perhovälineet syrjään ja kaivaa pilkkivälineitä esiin. (jos nämä pakkaset tästä jatkuvat)
Perhokalastajalle kevät, kesä ja syksy ovat kalastusaikaa, mutta mitä tehdä kun talvi koittaa…? No sitoa rasiat täyteen perhoja tietty!
Minun perhonsidonta on vielä vähän “lapsen kengissä” ja yleensä sidon liitsejä, larvoja, tinseleitä ja joitakin yksinkertaisia pintaperhoja. Mutta tänä talvena ajattelin koittaa sitoa hieman erilaisia jäljitelmiä.
Ja, kun joulupukilta toivoin vähän järeämpiä perhovälineitä pääasiassa hauelle, mutta kyllä niillä taimenenkin kesyttää… niin pitäähän niillekin sitoa jotain tavallista isompaa.
Joten tuumasta toimeen ja tutkimustyön pariin. Internetin ihmeellisestä maailmasta luin, että simput ovat taimenten suurta herkkua iltasyönnillä. Ja sitten miettimään miten sen sitoo. Tiesin kyllä miltä simppu näytti, mutta niin kuin taiteessa yleensä, piti tätäkin mallia katsoa tarkemmin. Kun simpun ulkonäkö oli suurin piirtein kunnossa. Aloin etsiä tietoa itselleni entuudestaan tuntemattomaan aiheeseen: hauen perhokalastukseen. Kun vähän aikaa kävin eri nettisivuja läpi ja kokonaiskuva oli selvä. Aloin sitomaan.
Ensimmäinen ongelma tuli vastaan simppuperhon kohdalla. Mistä sen sitoisin. Onneksi äitini tykkää askarella ja hänellä oli ruskeita laikukkaita höyheniä. Tein kaksi erilaista perhoa. Yhden pienen ja toisen vähän isomman. Koukkukoko taisi olla 14 ja isompaan sidoin 10 koon lisäkoukun. Ja väkäsettömiä (irtoaa helpommin kalasta ja kalastajasta).
Haukiperhoa varten piti turvautua internettiin, muutaman videon jälkeen aloin sitomaan. Ajattelin tehdä ahventa jäljittelevän perhon. Mutta totta kai jonkun piti mennä mönkään. Oranssi ja musta tussi puuttui, niitä olisin tarvinnut ahvenen evien ja raitojen tekoon, mutta omasta mielestä hieno perho siitä huolimatta.
Kun sidonta oli valmista, halusin muiden arvion. Joten lähetin kuvat perhoista kavereille ja palaute oli seuraavanlaista: “hei noi on oikeesti hienoja” “näyttää oikeelta kalalta” “mitäs joulukoristeita noi on”.
Mutta ei muuta kun kalastellaan talvi läpi ja keväällä koitetaan jos näillä jotain vaikka vahingossa saisi. Morjens!
Kuvassa simppuperhot ovat vasemmalla ja haukiperhot oikealla
Hei!
Avovesikausi on tullut muutama viikko sitten päätökseen ja en ole käynyt kalassa, siksi täälläkin on ollut hiljaisempaa.
Menneenä avovesikautena opin paljon uutta. Välineet ja veneestä ja elektroniikasta lähtien päivittyivät. En osaa yhtä kauden parasta reissua kertoa sillä koko kausi oli mahtava. Uusia vesistöjä, uusia ystäviä keinoja saada kala ottamaan ja löytämään kalaa.
Olin Kalle Paavolan opissa ja osallistuin yhteen kilpailuunkin kipparina. Kauteen mahtui paljon kaloja suurin osa kuhia. Kohdalle osui myös hienoja ahvenia ja haukiakin. Ensi kautena aion tutustua vielä useampaan vesistöön ja mahdollisesti kilpailla. Alla muutama kuva kauden kohokohdista.
Nyt katseet tulevaan pilkkikauteen, jonka aloittamiseen ei tarvi luultavasti kauaa enään odotella. Toivotan kaikille kireitä siimoja niin jäille kuin niille ketkä avovesikauttaan jatkavat.
Taas on aikaa kulunut viime blogista. Pilkkikauden sain avattua jo viime vuoden puolella joulupäivänä. Tähän tekstiin tiivistän kaikki kolme reissua jotka on tullut tehtyä. Kalaa on tullut heikosti, mutta tärkeintähän on itselle uuden oppiminen ja sitä tapahtuu aina. Minä pilkkijänä olen aika tavallinen. Käytän lähinnä tapsia ja pystypilkkiä, joskus tasapainoa. Kaikua en käytä, ainakaan kovin useasti.
Joulupäivänä kävin Vaasassa pilkillä kahden tuttavan kanssa. Paikka oli minulle pilkkipaikkana uusi, mutta avovesi kalassa olin siellä käynyt. Jäätä oli viidestä kymmeneen senttiin, hieman vaihdellen. Aluksi kokeilin tapsilla. Niinhän minä aina teen, mutta heti ensimmäisen hauen jälkeen, joka vei pilkkini tiesin että nyt olisi perukkeen ja tasapainon aika. Päivä kului ja sain muutaman hauen vain. Kaikki jotain kilon luokkaa. Kaverit vieressä vetivät muutamia komeita ahveniakin aina silloin tällöin kaikuluotaimien avulla. Tasapaino pilkkiä hekin uittivat. Ahven oli aralla otilla, joten en varmaan tuntenutkaan kaikkia tärppejä hanskat käsissä.
Sain hetkeksi kaikuluotaimen avuksi ja pääsin seuraamaan kun ahven nousee pilkille. Se ei kuitenkaan tärpännyt vaan joudun heiluttamaan ja nostamaan pilkkiä aivan metriin saakka. Sitten tulee kunnon tärppi ja siihen vastaisku ja siimat poikki. Olisi kannattanut uusia siimat ennen pilkkikautta tokaisee toverit. Siinä saatoin menettää juuri kilon ahvenen kaiun viivasta päätellen. Sain reissulla yhden ahvenen ja reilu viitisen kappaletta haukia.
Kotivesillä Pyhäjärvessä pikapistolla kävin härnäämässä ahvenia ja särkiä. Tutuksi tulleelta paikalta jo viime talvena sain haalittua kasaan saalista. Tapsipilkillä sain kaikki kalat. Tapasin jäällä kaksi vanhempaa miestä ja oli kiva jutella niitä näitä pilkinnän ohessa. Ruokakaloja en saanut kokoon sillä kalan koko oli pientä. Jokunen särkikin sieltä tuli, silloin kannattaa vaihtaa reikää jos ahvenia hakee.
Tapsilla pilkkiessä vajotan ensin pilkin pohjaan, sitten kelaan muutaman kierroksen ja alan hiljaa nostaa vapaa. Koko ajan täytyy katsoa tärpinilmaisimesta, että näkee pienetkin tärpit. Muutaman kerran toistaa liikettä jos ei kalaan saa kontaktia niin uutta reikää vaan.
Viime viikonloppuna kävimme Fisuun Tampere kalakerhon kanssa pienellä järvellä Tampereella. Pakkasta oli yli kymmenen astetta ja osa pilkkikeloista jäätyi kiinni. Vettäkin oli jäällä lumen alla, joten kävely oli raskasta. Keli muuten oli komea, aurinko paistoi ja kyllä eväätkin oli hyviä. Kalat pitivät suunsa minun pilkeille kiinni. Osalta jäätyi varpaat, mutta taisi sieltä joku saada jonkun pienen ahvenenkin.
Hienoja päiviä ollut kaikki pilkkipäivät ja kehotan kaikkia menemään ulos ja pilkille. Kireitä ja palataan!
Kirjoitan nyt kahdesta reissusta Littoistenjärvelle. Toisella kertaa käytiin kisaamassa ja viikkoa myöhemmin muuten vaan.
Kilpailut olivat Tammikuun alussa, lämpötila oli neljä astetta pakkasen puolella ja jää oli lähes lumeton. Aloituspaikaksi valitsin saaren vierustan, ensimmäisestä reiästä alkoi nousta heti kalaa. Pieniä ahvenia tuli sieltä täältä, ei paljoa, mutta jotain kuitenkin. Välineenä oli pieni kultainen tapsipilkki ja syöttinä punaiset kärpäsentoukat, uittotyylinä oli melko hidas väristys ja nostelu. Liikkua piti paljon, sillä parvet liikkuivat hyvinkin rivakasti paikasta toiseen, kun enemmän pilkkijöitä alkoi kertyä yhdelle alueelle. Kaiken kaikkiaan kalaa tuli vähän alle pari kiloa.
Pari viikkoa myöhemmin käytiin taas “Litsalla” tällöin oli olosuhteet hieman toisenlaiset. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lunta jäällä oli n. 20 cm. Paikka oli saman saaren vierustalla. Kaloja tuli vähemmän, mutta oli isompaa. Kaikkiaan kaloja tuli n. kolme kiloa, suurin kala oli 574 grammaa. Pilkki oli sama kuin kilpailussa, mutta uittotyyli rivakampaa. Ja nyt täytyi liikkua vähemmän, koska kalat tuntuivat olevan pienellä alueella, ja kalastajia oli vain kaksi.
Piirinmestaruus pilkkikilpailut olivat sunnuntaina ja näin tuli talven ensimmäinen kilpailukin käytyä. Kilpailu käytiin Vanajavedellä Vainionlahdella, kauniissa aurinkoisessa säässä. Osallistujia näytti olevan hyvin. Omassa sarjassani eli P19 oli kuusi osallistujaa. Kisattiin myös joukkuueena. Fisuun Tampereella oli oma joukkue johon kuului minä, Nico Kinnunen sekä Eero Åfelt. Kilpailukalana ahven.
Kisa-aika oli 10-14 ja alussa aikaa siirtyä noin kolmisen varttia ja lopussa tunti. Olimme taas Kinnusen Nicon kanssa katsoneet paikat valmiiksi. Nicolla oli myös aikaisempaa kokemusta paikasta ja oli käynyt viikkoa aikaisemmin reenaamassakin. Nico on kokenut kilpapilkkijä ja tekee myös morrinsa itse, joten luotin häneen täysin paikkojen suhteen eikä itsellä ollut mahdollisuutta päästä etukäteen tutustumaan alueeseen.
Nyt mennäänkin kisaan. Ensimmäisen reiän tein kivikon viereiseen lahteen. Kairasin lahteen noin kymmenisen reikää, mutta kala ei tuntunut olevan paikalla. Siirryin hiukan eteenpäin kun muut kilpailijat saivat siitä kalaa ja paikka oli muutenkin lupaava. Siinä tulikin oltua kauan, reilu pari tuntia eli yli puolet kisa-ajasta. Kala oli todella pientä. Mitä tässä nyt uskaltaisin sanoa, mutta veikkaan noin 30 grammaa paikan ahventen keskipainoksi.
Taidot eivät ole kovin hyvät vielä joten näin pienten kalojen pilkkiminen nopeasti on itselle ainakin osa-alue, jossa on paljon kehitettävää. Joku näytti saavan ison ahvenen aivan vierestäni kyseisellä paikalla. Puntarilla kuulin ahvenen olleen yli 600 grammaa. Itselle ei isommuksia osunut.
Noin puolitoista tuntia ennen kisa-ajan loppumista syönti hiljeni melkein täysin ja päätin lähteä etsimään uutta kalaa. Kalaa ei löytynytkään, muuta kuin sieltä täältä pari ja tunti meni ihan juoksenteluksi. Viimeisen puoli tuntisen päätin käyttää fiksusti ja menin paikkaan, jossa pari muuta kisaajaa näyttivät kalaa nostavan, joten sinne vaan juoksien kun en itsekkään kalaa löytänyt. Siitä sain vielä yhden reilu sata grammasen ja parisenkymmentä samaa koko luokkaa kuin aiemmasta paikasta.
Puntarilla pilkkipönttöön vilkaisin ja ei kyllä ollut hyvä saalis. Tiesin, että voittaa en voi kun vastassa kovia ja kokeneita kilpapilkkijöitä ja minä vasta aloittelija näissä touhuissa. Puntarilla kalani painoivat 2070g.
Pilkin kisassa pystypilkillä, jossa alla värikoukku. Tapsimorri oli myös kovassa käytössä. 12 koon Nico morri toimi tapsissa, vaikka kalat olivat aika aralla päällä, luultavasti jään paukkeesta johtuen.
Tulin kisassa neljänneksi. Fisuun Tampere joukkueena sai hopeaa. Toivottavasti kerkeää vielä käymään muitakin pilkkikilpailuja ennen avovesikauden alkua, että saisi sitä kokemusta. Kireitä siimoja kaikille!
Hei!
Nyt on kausi saatu avattua ja se avattiin kuhan kalastuksen merkeissä. Pääsiäisenä siis olin kuhan perässä parillakin eri vesistöllä. Toinen päivä tyhjää ja toisena päivänä osuikin sitten samaan veneeseen niin, että vaikea edes uskoa kaikkea tapahtumaa yhden päivän sisään.
Vene toimi ja kaikki laitteet pelittivät niin kuin pitikin. Olin intoa täynnä kun avovesikausi pääsi alkamaan jo näin aikaisin keväällä. Kaudelta odotan, että opin uutta ja saan mahdollisimman paljon onnistumisia. Toki ei niin hyvät päivätkin kuuluuvat kalastukseen. Tällä hetkellä mielenkiinto eniten kuhan jigikalastuksessa ja kilpaileminenkin kiinnostaa. Täytyy myös ahvenen kalastukseen uhrata enemmän aikaa. Monipuolisesti yritän kalastusta harrastaa, mutta joskus tulee keskityttyä esimerkiksi vain yhteen kalalajiin tai tiettyyn kalastusmuotoon. Nyt kerron lisää tästä uskomattomasta reissusta Kippari J:n kanssa.
Aamulla Kippari J tuli hakemaan ja ajeltiin rampille niitä näitä jutustellen.
Itsellä oli ollut vaikea päivä vesillä ja siksi odotukset ei olleet kovin korkealla, vaikka tiesin, että Kippari J kalaa löytää. No, siihen ei kauaa mennyt kun pitikin jo keulakonetta laskea ja alkaa kuhaa jigaamaan. Heti ensimmäinen paikka antoi luottoa, sillä kuha jo tönäisi mutta ei jäänyt kiinni.
Seuraavissa ankkureissa saimme molemmat tönäisyjä aina välillä.
Täytyi muistaa uittaa jigi aivan veneen vierelle saakka, sillä kahden metrin säteellä veneestä tuli kaikki kontaktit. Kippari J sai pari alamittaa, mutta ne eivät hymyilyttäneet.
Reilu pari tuntia kului, kunnes sain uudesta paikkaa alamitan ja heti perään paremman kuhan. Tämä kuha olikin isompi kuin luulin ja vanhat enkat rikkoutuivat. Hieno kala ja nyt kuha ennätys kirjattu uusiin lukemiin 68cm ja 2.9 kiloa. Mahta fiilis rikkoa ennätys heti näin kauden alussa.
Hetken fiilisteltyämme jatkoimme kalastusta ja päivän viimeisillä heitoilla Kippari J sanoi, että jigi jäi ankkuriin kiinni. Muutaman sekunnin kuluttua kuuluukin, että haavi tää on kala! Kevyillä vehkeillä kesti kauan väsyttää kala. Emme edes tienneet mikä mörkö, sieltä on tulossa. Molemmat jännityneinä ja fiiliksissä. Kun saimme kalan lopulta haaviin voi sitä onnen määrää. Kippari J:llekin uusi kuhaennätys mitoilla 89cm ja 7.8 kiloa.
Kippari J:n hieno kuha
Tähän oli mukava lopettaa reissu ja jää kyllä pitkäksi aikaa mieleen. Molemmat kalat näkyivät viistosta, joten sekin nostattaa molempien mieltä.
Nyt pääsen aktiivisesti kalaan, joten olkaahan kuulolla.
Palataan!
Nyt on saanut tutustua reilun viikon verran Tampereen Pyhäjärveen ja opiskella tätä kotivesistöäni. Voin sanoa, että hukassa ollaan ja pahasti. Kelit vaihdelleet rajusti helteestä viileään ja aurinkoisesta ukkoseen. Tuuli on pilannut monta kalapäivää. Kuhat hukassa ja vähäiset kaiun piirtämät kalakaaret eivät millään syö. Ahventakaan en oikein löytänyt, mutta syvää vettä vain luotasinkin. Kuhaa löytyi matalan läheltä noin 7 metrin vedestä, mutta ei ottanut syödäkseen sitten millään. Pari tärppiä vain. Kaloja ei siis veneeseen asti ja ahvenetkin loistivat poissaolollaan. Alkukausi ollut kyllä vaikea, mutta eiköhän tämä tästä helpotu. Kesälomakin alkoi jo hetki sitten, joten nyt pääsee kalaan ilman rajoitteita.
Tällä kertaa pönökuvia ei siis ei ole. Pari alamittakuhaa ja yhden ahvenen vain saanut. Olen kuullut, että porukka saa kalaa todella matalasta, joten ehkä turhaankin hakannut päätä seinään ”normipaikoilla”. Virheet on hyvä myöntää, jotta oppii jotakin. Olisi täytynyt enemmän vain luottaa syvyyteen ja pohjan muotoihin ja heittää matalaa vettä, kivikoita ja patteja. Uskoni kaikuluotaimen näkymiin on hiukan liian kova ja yleensä heitän vain luodattuja kaloja. Näissä olosuhteissa, olettaen, että kala on matalassa niin kaiusta on vähemmän apua mielestäni kuin normaalisti esimerkiksi 7 metrin penkkaa kalastaessa.
Pyhäjärven osalta en silti luovuta, vaan nyt viimeistään on aika unohtaa täsmäkalojen etsiminen viistosta ja heittää pohjan muotoihin perustuen paikkoja läpi. Muillekin järville Pirkanmaalla olen menossa, mutta jos nyt ensin edes yksi onnistunut reissu Pyhäjärvellä. Toivotaan, että kohta saisin myös kalakuvia tänne teille näytille. Kireitä siimoja!
Moi!
Pyhäjärvi on kohdellut minua nyt aika hyvin, vaikka tunteja vesillä ei ole kauheasti kertynyt. Eden uistelussa olin mukana Nico ja Pasi Kinnusta ”auttamassa” ja saimme 5 yli 43cm kuhaa ja 4 yli 25cm ahventa viemisiksi puntarille. Näillä kaloilla irtosi sija 33. Päivä ennen kisaa kävimme etsimässä kalaa ja saimme hienon yli kahdeksan kilon hauen, jonka vapautimme kuvien ja mittauksien jälkeen.
Itse olen nyt suosinut pikapistoja ja kuhaa edelleen kalastanut pääsääntöisesti, ahvenia ja haukia sivuosumina myös pari lahnaa olen jigeillä saanut. Juhannus meni pienellä tuttavien mökkijärvellä kalastaessa ahventa pienillä jigeillä. Viime Juhannuksena samalta järveltä sain ennätysahveni, mutta tällä kertaa isoin oli reilu 30cm.
Yksi hieno ilta vesillä oli, kun vettä satoi ja olin luotaamassa normaalia penkkaa, johon tuuli oli painanut pikkukalaa ja kaikuluotaimet näyttivät komeita kaloja. Keulakone veteen ja taivasankkuri päälle ja eikun heittämään. Sain noin 10 kuhaa, joista suurin osa pieniä. Vain 2 mittakuhaa tästä kohdasta ja yksi ahven. Jatkoin luotailua kunnes löysin alueen, joka oli kerännyt hyvin pikkkukalaa, sekä kuhaa. Heitto kohteeseen ja heti kala kiinni. Pieni kuha, mutta alueella oli kyllä useita mittakaloja pienten seassa. Vettä satoi ja heittelin aluetta pienellä kalan näköisellä jigillä ja sain neljä mittakuhaa tästä paikasta, kunnes päätin lähteä kotiin yhteensä siis kuuden mitallisen kuhan kanssa isoimman oltua jotain luokkaa 47 senttimetriä. En muista reissua, jolloin kuha olisi ollut näin hyvällä syönnillä.
Seuraava reissu edellisestä oli parin päivän päästä ja kala oli siirtynyt muualle ja en saanut mittakuhaa narrattua veneeseen. Sitten tuli Juhannus ja Tampereen pyhäjärven kuhat saivat olla hetken rauhassa. Juhannuksen jälkeen pääsin taas kuhan perään ja löysin kalat läheltä samaa penkaa, josta olin viimeksi saanut nuo kuusi mittakalaa. Tällä kertaa kalat olivat paljon huonommalla otilla ja pientä tuntui olevan liikaa. Kaksi mittakuhaa sain ja molemmat keltaiseen jigiin. Pieniä kävi taas näytillä muutama. Toinen ihan komea reilu 45 senttimetriä, josta otettiin pari kuvaakin. Kiitos kaikille lukijoille, menkäähän kalaan ja nauttikaa kesästä!
Jigi Cup Humminbird Mega challence on kisattu ja kisa meni ihan hyvin, mutta parannettavaakin jäi.
Kilpailusta lyhyesti: kilpailukalat ovat ahven, kuha, hauki. ahvenia kolme kappaletta kuhia kaksi ja yksi hauki. kalojen yhteismitta ratkaisee. Kalat vapautetaan kuvaamisen jälkeen. Tässä kilpailussa kisa-aika oli 12-19. Kisa käytiin Keuruulla Keurusselällä. Järvessä oli todella runsaasti kuhaa, mutta myös muitakin kaloja. Hieno paikka oli kolme päivää olla vesillä.
Oskarin komea säynävä, mutta sitä ei laskettu tuloksiin.
Tosiaan kaksi päivää pyörittiin kisa-alueella ennen kisaa ja paikkoja löytyi. Haukea en reenannut ja luotin siihen, että kyllä se sitten kisassa tulee kun ahven vehkeillä olin reeneissä saanut haukia sivuosumana. Kisaamaan kanssani tuli kaverini Oskari Teppola. Kisaan lähdettiin ihan luottavaisin mielin, että kyllä sieltä kortti täyteen tulee.
Ensimmäinen kisapaikka tarjosi heti kaikki kolme ahventa 26-28cm ja sitten kuhapaikalle ja siitä kyytiin 51cm kuha sekä 42cm. Parannettiin vielä toinen kuha 45 senttimetriseksi. Kisaa oli kulunut vasta alle tunti kun päästiin jo haukea vetämään shädeillä matalaan. Pari minuuttia vieheet ehti uida kun 65cm hauki haavissa. Reilu tunti niin kortti täysi. Eli tavoitteeseen päästiin ja nopeastikin. Vedettiin hetki vielä haukea, mutta tuloksetta. Päätettiin lähteä ahvenia parantamaan ja saimmekin ahvenille uudet mitat 29,29,28 senttimetriä. Ahvenpaikoilta tuli vielä hauki, mutta vain sentin suurempi kuin aiempi. Kisa-aikaa oli todella paljon jäljellä kun mietittiin, että mitäs sitten?
Haukea lähdettiin koittamaan matalaan lahteen ja siellä vierähtikin tovi ja emme saaneet isompaa haukea. Vain yksi karkuutus lupaavasta kalasta. Vaihdoimme paikkaa ja siirtymällä kävimme vielä pari senttiä kuhaa parantamassa eli 47cm kuha korttiin. Haukea heitettiin todella paljon, mutta ei tullut kuin pieniä. Kivikkoa kun heitettiin niin heitin pari heittoa pientä jigiä niin ahventakin parannettiin sentillä. Ahvenet siis 29, 29, 29 ja kuhat 51, 47 ja isompi hauki jäi saamatta eli lopulta korttiin jäi tuo jigihauki 66cm. Haukikin saattaa joskus olla todella haastava ja puheet, että hauki ottaa vaikka villasukkaan voi unohtaa. Isompi hauki olisi nostanut sijoitusta monella sijalla, mutta päivään voi silti olla tyytyväinen. Kiva oli kisata, kiitokset järjestäjille, sekä tietenkin Oskarille. Meidän kalat riittivät sijalle 30.
Kelit ovat suosineet ja kuhaa olen muutaman kerran käynyt jigaamassa ja muutama ruokakuha yleensä tullut saatua. Kaloja on löytynyt 4 – 10 metrin välistä. Veden lämmöt tuli hellejakson aikaan todella paljon ylös. Vesi oli parhaimmillaan jopa reilut 25 astetta. Nyt kun veden lämmöt on laskeneet niin on kuhakin ollut vähän paremmalla otilla vaikka silti syönti ollut mielestäni heikkoa. Koko ajan yritän uutta oppia ja saada kuhat ottamaan, mutta eiköhän tuo kuha vähän paremmin jigiä syö kun syksyä kohden mennään. Syksyllä täytyy kyllä opetella haukea kalastamaan ja yrittää rikkoa tuo vanha haukiennätys, joka on tasan metri.
Pyrstöt vain syötiin kun jigin väri ei ollut kohdillaan.
Yksi kuhan jigaus reissu oli vaikea, sillä kalaa oli kyllä hyvin mutta syönti oli todella heikko. Penkassa, jota heitimme oli kaloja noin pari kymmentä viistokaiun mukaan, mutta vain yhden noin 45 senttisen siitä sain ja pari alamittaa. Täytyi siis etsiä aktiivisempaa kalaa ja sain heittämällä vielä toisen mitallisen, kylläkin eri penkasta. Vertikaalilla veneen alta sain samalla reissulla komean 53 senttisen kuhan, josta yksi kuvakin otettiin. Alla pari kuvaa kaikuluotaimen näytöltä.
Kuha ei siis ole vielä hurjalla syönnillä ollut ainakaan, ainakaan minun jigeihini, mutta eiköhän se siitä parane. Ja saa kyllä olla tyytyväinen mikäli ruokakalat pöytään saa, vaikka kaloilla ei ole lähiaikoina sen enempää juhlittu.
Hei pitkästä aikaa.
Koulu on nyt haitannut harrastamista ja vesille ei ole kerennyt yhtä usein kuin ennen. Välillä silti on tullut käytyä katsomassa vieläkö osaisi kalastaa. Veden lämmöt tulevat alas joka reissun välissä reippaasti, kun ei kerkeä usein käymään ja kalojen löytäminenkin on välillä haasteellista. Viikonloppuna kerkesin kuitenkin kotijärvelleni Tampereen Pyhäjärvellä käymään ja tällä kertaa Lempäälän päässä. Olen vain muutaman kerran tuolla päässä järveä käynyt, eikä sieltä oikein paikkoja ole valmiina.
Oli hieno aamu olla vesillä, keli oli tyyni ja vähän sumuinen, järvellä oli aika paljon muitakin veneitä, koska onhan siellä Jigicupin osakilpailu lokakuun alussa. Luotaillessa meni tovi, niiin kuin aina uudelle paikalle saavuttaessa. Kuhia etsiskelin ja ahvenia vain löytyi. No mikäs siinä, niitä täytyi tietenkin heittää ja joitain ahvenia veneessä kävikin, mutta koko oli aika pientä.
Luotailu jatkui ja kuhaa yritin löytää, mutta kuhat pysyttelivät piilossa minulta. Menimme lahden poukamaan, jossa kallio vieressä ja aika syvää paikoitellen. Lahden poukama oli täynnä ahventa ja ruokakalat oli kasassa jo aika pian. Suuria yksilöitä ei tullut isoimman ollessa noin 30 senttiä. Yksi säyne kävi myös veneessä, hetken luulin jo, että nyt on iso ahven. Lievä pettymys. Ahvenille kelpasi pienet jigit, mutta viisi tuumaisellakin tuli muutama ahven, eli kai ne syönnillään olivat.
Keli muuttui tyynestä, voimakkaaseen tuuleen ja ajeltiin takaisin, kohti Pirkkalaa ja luotailin siinä hetken tuulen puolen penkkaa vettä alla noin 8 metriä. Siitä löytyi muutama kuha, koko oli kyllä pientä mutta täytyihän se kuhaakin heittää edes kerran. Aalloista huolimatta yksi mitallinen tuli ahvenien joukkoon ruokakalaksi.
Nostettiin vene ylös ja kotiin fileeraamaan kaloja. Vaikea päivä, kalat tiukassa ja tuuli haittasi loppupäivästä. Veden lämpö noin 13 astetta. Ahventa täytyy jatkossa heittää enemmän, parvet tuntui olevan suuria ja syönti välillä todella hyvää. Kalojen koko olisi saanut olla suurempaa, kuten aina. Vielä on kautta reilusti jäljellä, joten palataan pian!
Moi!
Hetken tauko ollut täältä blogin puolelta koulukiireiden ja muiden kiireiden takia. Kalassa olen kuitenkin päässyt käymään nyt kolme sunnuntaita putkeen. Kalat ovat olleet vähän nihkeällä otilla, mutta aina jotain saalista on kuitenkin tullut. Kelit ovat vaihdelleet ja avovesikausi lähenee loppuaan, mutta kyllä tässä muutaman reissun ehtii vielä tehdä.
Kuhaa olen pääosin kalastanut, mutta joukkoon mahtuu yksi haukireissun puolikaskin, joka jäi aika vaisuksi vaikka odotukset olivat korkealla. Sain yhden noin parin kilon hauen shädillä, ja muut kalat loistivat poissaolollaan.
Edellisellä reissulla kuhaa löytyi ihan hyvin, mutta vaikeuksia ilmeni kun täytyi ruveta arpomaan mitä ne söisivät. Kalojen löytäminen on kuitenkin tärkeintä ja jos kalat vielä saa syömään on jo voiton puolella. Kuhat ovat vaatineet erilaista uittoa, ja outoja ratkaisuja jigin mallin, värin ja jigipään painon suhteen. Silti en ole onnistunut sitä ottikonetta löytämään muutamilla viime reisuilla. Saalis on jäänyt laihaksi, mutta jotain kuitenkin. Pari mittakuhaa taitaa olla paras saalis viime kuukauteen, mutta en ole kerennyt kalaan kuin kolmesti.
Paremminkin olisi voinut toki mennä. Pääasia kuitenkin on että pääsee vesille, vaikka kaloilla ei juhlittaiskaan. Tiedossa on vielä varmasti hienoja reissuja tälle kautta ja toivottavasti kalan tulokin tästä paranee. Vielä kerkeää kalaan, joten ei muuta kuin kireitä!
Palataan pian, toivottavasti kalaisamman blogipäivityksen merkeissä!
Hei kaikki lukijat!
Oma avovesikauteni on nyt tullut päätökseen. Kauden päätösreissun ehdin vielä tehdä Tampereen Pyhäjärvelle.
Vesi oli jo todella viileää ja kalat pahasti kadoksissa. Tarkoitus oli kuhaa ja ahventa löytää ja mahdollisesti saada siimankin päähän. Yhdessä penkassa kalaa oli ihan kohtalaisesti, toki nekin aika hajallaan ja paikoitellen todella syvässä. Suurin osa reissun ajasta meni luotailuun kun kalaa ei meinannut löytyä. Tätä yhtä penkkaa pitikin sitten heittää reilummin. No eipä tuo penkka mitään ihmeellisempää tarjoillut. Yhden alamittaisen kuhan ja reissun loppupuolella sain ihan komean 35 senttimetriä pitkän ahvenen. Tämä ahven jäikin tämän avovesikauden viimeiseksi kalaksi.
Kulunut kausi on tarjoillut mahtavia kaloja ja kokemuksia. Olen oppinut paljon luotaamisesta, heittokulmista, kilpailemisesta, tekniikoista ja vaikka mitä muuta. Olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin tämän harrastuksen kautta. Osallistuin kilpailuihin ja sain sieltä arvokasta kokemusta, vaikka menestystä ei niinkään tihkunut. Tulevana talvena aion pilkkiä, ja käydä ehkä muutamassa kilpailussakin. Kyllä kalastus on mahtava harrastus! Kiitos kaikille lukijoille, sekä hyvää joulua!
Hei pitkästä aikaa! Blogi ollut muutaman kuukauden tauolla siitä syystä, että en ole päässyt kalaan. Koko talvena ei kunnon jäitä tännepäin tullut, ja se hetki kun olisi jäille päässyt tuli oltua kipeänä melkein kuukauden päivät. Nyt on avovesikausi avattu ja alan päivittelemään blogia useammin.
Avovesikausi tuli siis korkattua ja pahimmat poltteet sai pois vaikka päivä oli kalojen suhteen haastava. Venemessuilla kun kävi laitteita ihmettelemässä niin lopulta ruutuja ilmestyi veneeseen yksi lisää. Päivän aluksi sai säätää laitteita kuntoon ja asetuksia mieleisiksi päivitysten jäljiltä. Päivä meni lähinnä luodatessa ja auringosta nauttien sillä kalakontakteja ei ollut yhtä ahventa lukuunottamatta. Ahvenkin pääsi irti ennen venettä. Kuhaa lähinnä etsin ja sitä ei löytynyt kuin yksittäisiä kaloja ja välivesikaloja, joita en kumpiaakaan viitsi heittää. Vesi oli noin 2 asteista. Pikkukalaa oli välivedessä tuulen puolen penkoissa ihan hyvin. Näitä paikkoja heitinkin, vaikka kohdekaloja ei luotain näyttänyt.
On ikävä lähteä vesiltä pois, jos on koko päivän ollut kalojen suhteen ihan hukassa eikä sitä päivän koodia ole saanut rikottua. Toivotaan, että ensi reissu sujuisi paremmin, vaikka olihan tuo ihan mahtavaa päästä avaamaan kausi. Menkää ihmiset kalaan ja ulos, hyvää ajanvietettä kaikkien huolien ja rajoitusten keskellä.
Hei!
Alkukauden kalastus on ollut kohdallani todella haastavaa. Vesillä tullut kyllä jonkun verran oltua, mutta kalat kerta kaikkiaan niin tiukassa, että blogiin raportoivaa ei ole ollut. Kuhaa olen pääsääntöisesti heittänyt ja ahventa myös jonkun verran. Tyhjiä reissuja ei ole ollut, mutta saaliit todella heikkoja. Ongelmana on ollut kuhien passiivisuus. Kaloja löytynyt ihan hyvin, mutta tärpit ovat olleet harvassa. Olen yrittänyt erilaisia uittotekniikoita ja tottakai vaihtanut jigiä usein. Eräänä viikonloppuna pääsin Kippari J:n kyytiin testaamaan Garminin uutta Livescope kaikuluotainta, ja se selvensi alkukauden teemaa eli kuhien syönti haluttomuutta. Jigi piti uittaa ihan suun eteen ja jigin piti olla tietynlainen, jotta sai tärpin. Kyseessä on hieno laite, joka tarjosi ainakin itselle enemmän selvyyttä kalojen käyttäytymiseen. Itse tuosta päivästä oivalsin muutamia seikkoja. Ensinnäkin, kun kuhat ovat noin passivisia kuin ne nyt ovat olleet, eivät ne hae jigiä kaukaa vaan tarvii heiton oikeasti osua kohdilleen. Toiseksi, kalat saattavat uida pois nopeastikin, joten jos tietylle pienelle esimerkiksi viistoluotaimella löydetylle kalapaikalle heittää kymmenisen heittoa, voi osa kaloista uida pois jo ensimmäisten heiton aikana. Olen pyrkinyt myös kiinnittämään huomiota ankkurointiin, jotta löydetyt kalat jäävät varmasti heittosektoriin.
Kuhia penkassa
Nämä ovat vain muutamia asioita, joihin on tullut nyt enemmän kiinnitettyä huomiota. Vaikka kaloja ei ole kauheasti tullut, on siis saatu oppi yhä tärkeämmässä roolissa. Toivon mukaan syönti paranee kuhan ja ahvenen osalta kudun jälkeen. Vielä olisi pari viikkoa etäkoulua jäljellä, mutta sitten jää aikaa kalastukselle reilummin ja koko kesä aikaa opetella vesillä uutta. Mielenkiinto yhä suuntautuu kuhan kalastukseen, mutta tarkoitus myös muita kalalajeja kalastaa ja mahdollisesti myös kilpailla Jigicupin kisoissa.
Yhden kalapäivän keskityin vain ahvenen kalastukseen. Ahvenia löytyi aika matalasta noin viiden metrin vedestä. Veden lämpö noin kymmenisen astetta ja aurinko paistoi ja tuulta ei ollut ollenkaan. Käytin vähemmän kaikuluotaimia, ja tuli heitettyä paljon matalaa kivikkoa, ja joitain ahvenia onnistuin saamaan näytille. Ahvenet tuntuivat käyvän jigin pyrstöön kiinni ja usein irtosivat ennen venettä. Pienensin rajusti jigiä, mutta silti sama teema jatkui. Olisi pitänyt yrittää myös pienellä vaapulla, mutta niitä ei sattunut olemaan mukana. Iltapäivällä keli muuttui hetkessä täysin. Muutaman minuutin sisään alkoi kova tuuli ja tuli muutamia sadepisaroitakin. Nopeasti voi keli muuttua. Päivän saaliina siis muutamia ahvenia ja vähän tietoa siitä, missä ahven tähän aikaan oleilee. Hieno päivä vesillä.
Kireitä siimoja kaikille ja oikein mukavaa kesän aloittelua!
Viikko vierähti mukavasti Kyrösjärven rannalla mökkeillessä. Kalassa tuli oltua paljon, vaikka saalis oli hiukan kehno. Kelit suosivat ja lämpöä riitti. Vesikin lämpeni viikon aikana useamman asteen. Viikossa ehti kokeilla heittojigausta, vetouistelua ja vertikaalijigausta. Kaloilla oli kutuhommat kesken, joten viikko oli vaikea ja isommat kalat kateissa. Mitään kutukivikkoja ei tullut heitettyä vaan etsin kaloja muualta.
Kuhia löytyi noin neljän metrin vedestä ja kalaa oli paljon. Keskikoko oli pientä ja isommat kuhat tuntuivat loistavan poissaolollaan. Illasta kuhat aktivoituivat ja kävivät jigiin paremmin, aikamoista jigin vaihtamista piti silti harrastaa. Etsin kalat viistokaikuluotaimella ja sitten ajelin päälle katsomaan DI näkymästä minkä kokoisista kaloista oli kyse. Heittojigaamalla kuhia tuli paljonkin, mutta pieniä. Loppuviikosta tuli enemmän vertikaalijigattua. Muutamalle hyvälle ruokakuhalle tarjottiin jigiä, mutta joko jigi ei kelvannut tai vastaisku jäi puuttumaan. Vertikaalilla kuhia tuli, mutta ei edelleenkään mitään isomuksia.
Ahvenen kalastus oli haastavaa. Ahvenet tuntuivat olevan yksittäin ja levällään. Yhtenä iltana näkyi hieno ahventen ajo, jossa lokkeja ja tiirojakin lenteli paljon. Vähän myöhässä paikalle ja parvi oli jo levinnyt. Jigaamalla tuli muutamia ahvenia, osa ihan hyvää ruokakokoa noin 30 senttimetrisiä. Vaappuja vetämällä matalassa tuli myöskin ahvenia ja muutama kuhakin.
Hauenkalastustakin tuli kokeiltua pitkästä aikaa ja jotain kaloja onnistuin saamaan näytille, vaikka koko oli pientä. Muutama hauki tuli sivuosumana jigiin. Matalassa vetouistelemalla tuli muutama pieni hauki ja kaksi ikävää irtoamista, joissa molemmissa oli vähän parempi kala kyseessä. Mukavaa hommaa matalassa vetouistelu, kun joskus näkee jopa tärpit kun kala tulee ihan pintaan. Suosittelen kokeilemaan. Ainakaan tapahtumia ei jäänyt puuttumaan ja kaikkia kolmea kalalajia tuli. Lähinnä kaislikon edustoja tuli vedettyä, joissa matalaa noin 2 metriä. Shädejä tuli myös jonkun verran heitettyä, mutta isoja haukia ei tullut.
Joka tapauksessa hieno viikko takana ja katsotaan mitä seuraavaksi. Juhannus menee ahvenen kalastuksen parissa. Menkää vesille ja älkää unohtako aurinkorasvaa. Kireitä siimoja!
Moi!
Aika on vierähtänyt kalastuksen merkeissä, eikä ole tänne tullut päivitettyä kuulumisia.
Osallistuin kahteen Jigi cupin kilpailuun, joista toinen kilpailtiin Längelmävedellä ja toinen Keurusselällä. Jigicupin kilpailuissa tavoitellaan kolmea ahventa, kahta kuhaa ja yhtä haukea. Kalojen yhteismitta ratkaisee. Molempien kilpailujen vesistöihin tuli tutustuttua pari päivää ennen kilpailua. Längelmäveden kilpailu 27.6 meni heikosti kalojen suhteen, koska helleaalto vaikeutti ainakin omalta osaltani kuhan kalastusta, eikä muutkaan kalalajit helppoja olleet. Kilpailuun osallistui kanssani Ossi Kannosto. Saimme kortille vain 59 senttisen hauen ja 26 senttisen ahvenen Pieniä haukia saimme yli kymmenen päivän aikana, joista isoin tuo 59 senttiä.
Seuraava Jigi cupin kilpailu olikin Keuruulla, johon lähdin tutustumaan pari päivää ennen kilpailua. Keuruulta kalaa löytyi heti ensimmäisenä harjoituspäivänä mukavasti ja ensimmäiset heitot tarjosivat jo komeita kuhia isoimpien ollessa reilu 50 senttimetriä. Ahven ei myöskään tuottanut vaikeuksia vesistöön tutustuessa. Ahvenia löytyi matalasta, läheltä kivikkoja ja rannoilta, sekä matalan lahden keskustasta. Useampi ahvenpaikka oli valmiina plotterissa merkittynä jo ensimmäisenä päivänä Keuruulla. Ahvenet ei mitään suuria olleet, noin 25-30 senttisiä.
Ahvenia viistokaikuluotaimen ruudulla
Hauki tuotti vaikeuksia jo harjoittelupäivinä. Yhtään kunnon haukipaikkaa ei löytynyt, vain muutamia kalahavaintoja. Piti toivoa, että suurempi hauki saataisiin kilpailussa veneeseen.
Kilpailupäivälle oli ennustettu sadetta ja tuulta, mutta keli osoittautui oikein mainioksi verrattuna edellisten päivien sateisiin. Kilpailuun osallistui kanssani Oskari Teppola. Ensimmäiseltä paikalta saimme kaksi mittakuhaa, mutta harmittavan pienet verrattuna edellisten päivien kokoon, kuhien ollessa 42 ja 44 senttimetriä. Yritimme vertikaalijigaamalla vielä saada isompaa kuhaa. Yksi loistava tärppi ja kunnon taistelu ja kala pääsi puolessa välissä irti, ja menetimme selkeästi paremman kuhan. Sitten suuntasimme ahvenpaikoille ja saimme kaksi kisamitan (25cm) täyttävää ahventa ja samalta paikalta pieni hauki kortille. Isompi hauki oli tavoitteena ja siinä menikin sitten suurin osa kilpailuajasta ja lopulta 10 minuuttia ennen kilpailuajan loppua Oskari saa 66 senttimetriä haukea veneeseen. Välissä tietenkin kävimme yhden ahvenen heittämässä, ja paransimme muitakin ahvenia muutamalla sentillä.
Kalat jäivät aika pieneksi, emmekä saaneet isoa haukea yrityksestä huolimatta, mutta ensi vuonna sitten parannetaan.
Kilpailuiden jälkeen on tullut kalasteltua Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Onnistumisia on tullut ja olen päässyt tutustumaan uusiin alueisiin ja oppinut uusia asioita ahvenen kalastuksen parissa, sekä kuhan vertikaalijigauksen kohdalla. Kuhaennätys meni uusiksi, kun olin järvellä jigaamassa kuhia penkasta, mutta huomasin alueella olevan paljon välivedessä kalaa ja aloin luotaamaan tarkemmin viistokaikuluotaimella ja sain tiputettua jigin hyvälle kaiulle, joka osoittautui 68 senttiseksi hienoksi kuhaksi ja samalla rikkoi vanhan kuhaennätykseni niukasti.
Kesän aikana tutustuin enemmän vertikaalijigauksen saloihin. Vertikaalijigaus eli pystyjigaus on erittäin mielenkiintoista ja se tarjoaa mahdollisuuden suuriin kaloihin. Vertikaalijigauksessa ainakin itselläni kovassa käytössä on elektroniikka ja kalastus perustuukin minulla kaikuluotaimen käyttöön. Kalastusmuotoa kutsutaan myös täsmäkalastukseksi, kun etsitään yksittäisiä isompia kaloja.
Olen saanut useita haukia välivedestä, jotka uiskentelivat pikkukalojen perässä. Alueet, joilta olen välivesi haukia saanut, olivat noin 10-15 metriä syviä, mutta kalat noin puolessa välissä ja usein liikkeessä. Haukien lisäksi välivedessä on näkynyt pikkukalaa, kuhia ja jopa toutaimia. Täsmäkalastus on nostanut paljon suosiotaan lähivuosina uuden teknologian myötä. Itse olen vielä täysin aloittelija, mutta jo ensimmäiset tällä tyylillä saadut kalat ovat opettaneet paljon. Tässä tekstissä pyrinkin tuomaan esille asioita, jotka itse olen oppinut, kun tähän kalastusmuotoon olen tänä kautena tutustunut.
Yksi tärkeä asia on veneen ohjaus, joka pitää olla hallussa, jos haluaa liikkeessä olevan kalan perässä pysyä. Itsellä alkaa vasta nyt onnistua kalan päälle ajaminen sen jälkeen, kun kala on näkynyt viistokaikuluotaimessa. Varsinkin jos käytössä ei ole live-tekniikkaa on vene saatava kalan päälle, ellei sitten halua viistosta sitä heittää. Itsellä on käytössä lyhyt vertikaalijigaus vapa, jotta pystyn tiputtamaan jigin läheltä anturia, joka sijaitsee siis kuskin takana veneen peräpeilissä, kun en ole anturi telinettä veneen sivulle vielä hankkinut. Kalastusvälineet tulisi olla järeät ja siima saa olla paksua. Kala saattaa joskus ottaa todella lyhyeen siimaan ja silloin vavassakin pitää olla vääntöä. Kieltämättä tuolla lyhyellä 140 senttisellä vavalla on pari kertaa ranteeseen tehnyt kipeää, kun kuha on tärpännyt kovasti tai hauella virtaa riittänyt.
Itselläni on käytössä Humminbirdin viistokaikuluotain, jossa käytän matalaa taajuutta 405-535 kHz. Ruudulta on helppo erottaa välivedessä uiskenteleva kala ja sen jälkeen pyrkiä saamaan kala uudelleen kuviin. Jos ajamalla pääsee kalan päälle, pitäisi kalan piirtyä alaspäin luotaavaan kuvaan eli 2d ja dsi näkymään. Asiaa vaikeuttaa usein se, että kalat ovat kovassa liikkeessä tai väistelevät venettä. Kun ruudulta näkyy, että kala on anturin alla, tiputetaan sille viehe ja jäädään seuraamaan kalan reaktiota. Olen joutunut tarjoamaan jigin useasti samalle kalalle, jos vene on ehtinyt liikkua tai kala uinut jonnekin suuntaan. Hauki on useammin ottanut vieheeseen, kun kuha saattaa olla vaikeampi saada ottamaan. Kesällä tällä kyseisellä menetelmällä oli haukiennätyksen rikkominen lähellä, mutta kala pääsi karkuun pinnassa ennen haavia. Tapahtuma harmittaa vieläkin, sillä arvioni mukaan kala oli reilu 110 senttimetriä. Toistaiseksi isoin kuha välivedestä vertikaalijigaamalla on ollut 68 senttinen, josta viime blogitekstissä kirjoitinkin.
Suurempi kala käy katsomassa jigiä
Pohjalinjakalojen vertikaalijigaus on eri hiukan eri asia, mutta erittäin tehokasta sekin. Kalastan pääsääntöisesti pohjalinjassa olevia kuhia heittämällä. Huonolla syönnillä, olen tarjonnut kuhille jigiä myös vertikaalijigaus tyylillä. Se tuntuu toimivan hieman paremmin kuin perus heittojigaus. Oletan, että kyse on siitä kauanko jigi on kalan näkökentässä. Jos veneen saa vain pidettyä paikalla ja jigin lähellä kalan suuta, antaa kuha yleensä jonkin merkin siitä, että on huomannut jigin. Vertikaalijigaamalla veneen alla olevia ruudulla näkyviä kuhia on myös helpompi säätää ottiväri kohdilleen, kun näkee kalojen reaktiot, toisin kuin heittämällä.
Yleensä aluetta luodatessa pidän vertikaalijigaus välineitä valmiina, jotta voin pudottaa jigin yksittäisillekin kaloille tai jos välivedessä sattuu näkymään jotain isompaa, jota sitten lähden tutkimaan tarkemmin.
Välivedessä olevien kuhien kohdalla kalastaminen saattaa mennä vaikeaksi, kun kala ei anna tärppiä sitten millään. Ei pohjalinjan kuhatkaan aina otilla ole. Omiin havaintoihin perustuen, kun kuha koko kasvaa, on se vaikeampi saada ottamaan.
Tämä kalastusmuoto tarjoaa kyllä haasteita ja alkuun pelkästään veneen ajaminen oikein tuntuu vaikealta. Olen vertikaalijigannut ennenkin, mutta lähinnä pohjassa olevia kaloja ja tämä välivesi kalojen täsmäjigaus on minulle vielä aika uutta. Opittavaa on vielä valtavasti ja sitä pyrin tekemään tässä syksyn aikana. Täsmäkalastuksen osaamisesta on myös paljon hyötyä kilpailuissa, joten oppiminen olisi kilpailumenestyksen kannalta suotavaa.