Vihdoin alkoi se kauan odotettu ravustus. Eilen aamulla, mut herätettiin ihan sikeestä unesta ja kysyttiin, että haluunko lähtee kokemaan rapumertoja. Vastaus oli selkeä, tottakai! Kipasin äkkiä syömään aamupalaa ja ei montaa minuuttia menny, kun olin jo veneessä valmiina unihiekat silmissä.
Mertojen kokeminen on jännittävää. Se on niiiin paras tunne, kun nostaa mertaa ja yrittäää tunnustella et onkohan sielä mitään. Käytiin tosiaan ekaa kertaa tänä kesänä rapumerroilla ja saatiin ihan hyvin rapuja. Ne tietysti otettiin merroista pois ja vietiin sumppuun. Sen jälkeen Eemeli onki uudet syötit. Ollaan huomattu, että ravut tykkää erityisesti särjistä. Sen jälkeen, kun syötit oli ongittu niin käytiin taas uudestaan pudottamassa merrat. Lähdin itse tänään kotiin mökiltä, niin en oo vielä kuullu, että tuliko mun ja Eemelin pudottamista merroista mitään. Toivotaan Nyt lähden kaverin mökille viikoksi, nähdään!
Viime viikolla vietin muutaman päivän Merikarvialla kalastelemassa. Satakunnassa sijaitseva Merikarvia on noin 50km vielä Porista pohjoiseen. Majoituimme Eumer Fishing Centerillä, joka sijaitsee Merikarvianjoen rannalla. Kalastelemaan pääsin tällä reissulla merelle oppaitten kanssa ja Merikarvianjoelle, joka on aivan kalastuskeskuksen vieressä.
Ensimmäisenä päivänä kalastelin kosken ylä- ja alajuoksulla. Jo kolmannella heitolla nappasi ensimmäinen kirre kiinni. Sen verran äkäinen kala kuitenkin oli, että pääsi karkuun. Jokeen istutetaan kesäisin kirjolohta, mutta myös luonnonvaraiset lohet ja taimenet nousevat jokeen merestä. Saaliiksi tuli ekana päivänä kaksi mukavan kokoista kirjolohta, jotka pistin fileiksi ja söimme ne seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä heräsimme aikaisin ja lähdimme merelle kalastamaan. Ilma oli mitä parhain lähteä merelle kalastamaan haukea ja jigailemaan ahventa ja kuhaa. Noh minähän nappasin ensimmäisenä hauen heittoperholla. Kala ei ollut iso, mutta tulihan siitä jo hyvä fiilis. Nihkeän kalasyönnin takia päätimme mennä jigailemaan. Kokeilimme dropshot ja vertikaalijigausta, mutta valitettavasti ei kuhia tullut. Ilmeisesti kuhat olivat jo nousseet väliveteen, sillä veden lämpötila oli jo noussut. Pääsin myös kokeilemaan mikrojigausta. Sitten alkoi tapahtua. Se oli uutta ja hauskaa hommaa pienillä Mikadon Ultra Light kalastusvermeillä. Kaloja nappas kiinni yhtenään…
Illan päätyttyä lähdimme takaisin kalastuskeskukseen hyvän ahvensaaliin kanssa. Mukaan kotiin lähti ämpärillinen ahvenia, jotka sitten savustettiin. Kalastuspäivän päätteeksi rentouduin vielä kalastuskeskuksen saunassa ja porealtaassa. Saunan lauteilta on näkymät Merikarvianjokeen, jossa kävin myös pulahtamassa. Porealtaassa oli mukava nautiskella poreista ja lämpimästä vedestä. Päivä onnistui täydellisesti, kiitos ammattitaitoisille oppaille.
Seuraavana päivänä oli aika lähteä takaisin kotiin Nurmijärvelle. Ennen kotiin lähtöä poikkesin vielä Eumerin kalastusliikkeessä, joka sijaitsee kalastuskeskuksen vastapäätä. Oi se on kyllä joka kalamiehen karkkikauppa! Myymälässä on perhokalastukseen kaikki tarvittava. Sieltä löytyvät vavat, kelat ja perhot. Virvelikalastajille taas myynnissä on laajat valikoimat Mikadon keloja, vapoja ja jigejä. Myymälässä on todella kattava valikoima Spintubeja, virvelillä heitettäviä perhoja. Niitä löytyy erikokoisia ja värisiä useammalle eri kala lajeille. Olisi kyllä huippua omistaa tuollainen kalakauppa tai edes olla töissä sellaisessa!
Merikarvialla on todella monipuoliset ja hyvät kalastusmahdollisuudet. Meri, kalaisa joki ja eksoottinen Ouran saaristo houkuttelee aina uudestaan Merikarvialle kalaan. Useamman kerran siellä jo käyneenä odotan aina innolla uutta reissua Eumerin kalastuskeskukseen!
Muutama viikko sitten, meillä oli mökillä serkut kylässä. Sain idean, että vien serkut ongelle, mikä olikin loppujen lopuksi jymyjuttu. Serkkuni ovat 4v. ja 5v, joten voitte arvata, että kysymyksiä onginnasta ja muista jutuista oli riittämiin.
Aloitimme valmistelut kaivamalla madot. Sen jälkeen mentiin laiturille onkimaan.
Oli ihanaa, kun molemmat serkut keskittyivät ihan kympillä seuraamaan kohon liikkeitä. Tosin välillä meinasi keskittyminen lopahtaa, jos kalaa ei tullutkaan. Opetin heti aluksi, että kun koho on vedenpinnan alla, niin siellä on kala kiinni. Loppua kohti sekin opittiin. Hienosti molemmat serkut saivat kaloja. Kaikki kalat joita saimme, olivat särkiä.
Olin jo aluksi ehdottanut, että, jos kaloja tulee, niin tehdään niille akvaario. Laitoimme kalat siis isoon puiseen sumppuun veteen, jonne lisäsimme kaloille kiviä varjoksi. Sen jälkeen niitä oli kivaa ihastella. Meidän ilmeistä huomaa, että hauskaa oli.
Onkiminen ja kalastaminen on yleensäkin lasten mielestä kivaa, varsinkin jos kalaa tulee.
Nyt lähden laittamaan kimpsut ja kampsut kasaan, sillä tänään suuntaan kohti Kuortanetta ja Fisuun kalastusleiriä.
Koulut on taas saatu käyntiin ja loma meni todella nopeasti. Edellisessä tekstissä kerroin lähteväni Fisuun-kalastusleirille. Nyt kerron teille meidän hauskasta leiristä, jolla olin toisena ohjaajana. Fisuun-leiri järjestettiin Kuortaneella, hiippakuntakartanossa. Tilat olivat kaikinpuolin hyvät, erityisesti piha-alue oli todella laaja ja upea. Mukana oli kaikkiaan 14 leiriläistä. Lisäksi mukana oli yksi koiruus.
Ensimmäisenä päivänä matkasin junalla Seinäjoelle ja sieltä edelleen Kuortaneelle. Ilta sujui rattoisasti saunoen ja kalastaen, sekä tietysti tutustuen leiriläisiin.
Ensimmäisenä aamuna niin leiriläiset, kuin ohjaajatkin heräsivät aamupalalle ”pirteinä kuin peipposet” (pientä unihiekkaa silmissä oli havaittavissa). Aamupalan jälkeen ohjelmassa oli pelisääntöjen läpikäymistä ja solmujen opettelua. Olin menossa rantaan kertomaan, että mihin kokoonnutaan, kunnes vastaani tepasteli muutama reipas leiriläinen, joista toinen toteaa, että ”Tolla on koukku päässä.” En aluksi meenannut uskoa silmiäni, että voiko tää olla edes mahdollista. No toinen ohjaaja Juha Ojaharju lähti viemään potilasta terkkariin ja minä jäin opettamaan solmuja ja erityisesti kertaamaan pelisääntöjä. Voitte varmasti arvata, että ensimmäinen sääntö oli: Katso ettei ole kaveria takana, kun heität virvelillä. Solmujen tekeminen ei ole ihan mun vahvinta osa-aluetta, mutta hyvin pärjättiin, vaikka aluksi vähän epäilyttikin. Potilaskin saapui pian terkkarista, koukku mukanaan, mutta ei onneksi enään päässä.
Iltapäivällä ohjelmassa oli onkikilpailu, jossa onkimisaikaa oli kaksi tuntia. Aika hujahti äkkiä, myös kilpailijoiden mielestä. Leiriläiset ottivat kilpailun tosissaan ainakin ensimmäisen tunnin ajan. Toisen tunnin aikana havaittavissa oli pientä keskittymisen puutetta, mutta se on tietenkin ihan ymmärrettävää, nimimerkillä kokemusta on ;). Sillä välin, kun leiriläiset onkivat ahkerasti, kerkesin itsekkin kokeilla kalastusta kajakista. Saalista en saanut, mutta mitä pienistä. Kun tulin takaisin kalasta, näin kuinka osa kilpailijoista oli kahlannut polviaan myöten veteen, jossa viettivät kokonaisen kaksi tuntia. Pojille huikkasin, että ei enään ole kauheesti aikaa jäljellä, johon pojat olivat tyytyväisiä, koska ei se vesi ihan hurjan lämpöistä ollut.
Yksi poika puolestaan oli keksinyt viedä tuolin veteen.
Kilpailussa palkittiin isoimman kalan saaja sekä tietysti voittaja, jolla oli pisin kalajono. Alla olevassa kuvassa pojat asettelevat kaloja jonoihin.
Kilpailun jälkeen leiri jatkui rennosti kalastellen, saunoen, pingistä pelaillen, sekä grillaillen. Tää ohjaaja oli kyllä illalla niin väsynyt, mutta aivan mahtava päivä oli takana.
Heti seuraavana aamuna meille kertoi ja näytti kilpaongintaa, Tero Kankaanpää. Hienosti leiriläiset jaksoivat kuunnella. Kaikki, jotka halusivat, saivat kokeilla mäskin ampumista ritsalla. Se sujui yllättävän hienosti.
Leiriläiset olivat todella innokkaita kalastajia, ja olisivat olleet koko ajan vain kalassa. Se oli upeaa nähdä, kuinka nuoret olivat oikeasti niin kiinnostuneita siitä.
Illemmalla Kuortaneen ympäristöpäällikkö Jukka Kotola kertoi meille Kuortane järvestä. Leiriläiset osasivat heittää hyviä kysymyksiä Jukalle.
Toinen päivä sujui rauhallisissa merkeissä. Pelasimme myös kovia pingisturnauksia. Voin sanoa, että siinä leiriläiset kyllä nöyryytti tätä ohjaajaa. Ei vaan, hauskaa oli.
Viimeinen aamu kului todella nopeasti siivoillen. Leirin lopuksi palkitsimme koko leirin isoimman kalan saaneen, sekä ahkerimman kalastajan. Leirin aikana kaikki leriläiset saivat Waken lahjoittamat jigirasiat sekä Rapalan lahjoittamat uistimet.
Leiri oli kaikinpuolin onnistunut, kun mitään vakavaa ei sattunut, paikat oli hienot ja leiriläiset olivat mukavia. Sääkin oli heino koko leirin ajan. Kiitos vielä kaikille leiriläisille, mulla oli todella hauskaa.
Muistattehan käydä äänestämässä omia suosikkejanne Fisuun-selfie kisassa Facebookissa.
Kesän lopussa lähdimme perheen kanssa kylpyläreissulle. Valitsimme Imatran kohteeksi sillä meidän perheen naiset halusivat kylpylään ja me miehet haluttiin kalalle. Niinpä me isän kanssa kalasteltiin Vuoksella, kun naiset kylpivät. Vuoksella kalastusmaisemat olivat huikeat. Ei niitä turhaan esitteissä ole kehuttu kansallismaisemiksi.
Ennen kalalle menoa piti kummiskin käydä ostamassa luvat. Ajoimme Vuoksen kalastuspuistoon ostamaan luvat. Kalastuspuisto sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla, joten sinne löytää varmasti. Kalastuspuistossa on tarjolla kalastuspalveluja, leirintäalue ja ravintola. Alueella on myös kirjolohiallas, josta voi käydä kalastamassa itselleen kirren ja savustaa heti paikan päällä. Kirjolohia pidettiin pienissä verkkosäkeissä. Näky ei mielestäni ollut hirmun hyvä. Osa kaloista oli selvästi haavoittuneita. Ne uiskentelivat pohjalla ja varmasti kärsivät.
Saimme Kalastuspuiston luvanmyyjältä vinkkiä mistä kannattaisi mennä kokeilemaan. Suuntasimme ensin Neitsytniemeen, joka on Vuoksen uusimpia rakennettuja kohteita. Alueelle on rakennettu kalastajia varten hulppean kokoiset kalastuslaiturit. Pitkältä laiturilta oli helppo kalastaa ja siellä on myös mahdollistaa liikkua pyörätuolilla ja kalastaa. Heittelimme useamman tunnin eri puolilta laituria. Neitsytniemi on yksi parhaimmista paikoista saada ahvenia. Kuulemma yli kiloset ahvenet eivät ole Vuoksella harvinaisia. Meiltä ne kuitenkin jäi saamatta…
Seuraavana aamupäivänä lähdimme kokeilemaan Mellonlahden matalikkoa. Olin saanut vinkkejä hyvistä paikoista kalakaveriltani, joka asuu Imatralla. Mellonlahden erityiskalastusalue sijaitsee Imatran koskenuoman eteläpäässä. Mellonlahti on erotettu Vuoksesta erillisellä patotiellä. Kalakanta siellä on erittäin runsas. Sieltä on saatu siikaa, järvitaimenta ja harjusta. Lisäksi sinne istutetaan vuosittain kirjolohia. Aika hiljaista oli kalarintamalla, joten päätimme muutaman tunnin kalastuksen jälkeen lähteä myös vähän kylpemään.
Illalla lähdimme vielä kokeilemaan josko meitä vihdoin onnistaisi. Ajoimme auton ihan Imatran Valtionhotellin viereen ja lähdimme kävelemään voimalaitoksen patoaltaiden taakse. Siitä olikin pieni kävelylenkki kalapaikolle, jotka olivat toisella puolella niemeä. Sinne ei päässyt autolla. Paikalle saavuttua aloin laittelemaan kalaromppeita kasaan, sillä olin ottanut perhovavan sekä virvelin mukaan. Kalapaikat olivat huippu hyvät. Vesi oli kirkasta ja virtaukset olivat mitä mainiot. Kalastajia oli paikalla useampikin. Kahlasin ja kalastelin kivien päältä. Yhtä-äkkiä veden pinta alkoi nousemaan hurjaa vauhtia. Tajusimme, että ilmeisesti Imatrankosken patoportit oli avattu ja koski todellakin kuohusi. Kesällä koskella järjestetään iltaisin koskinäytös, joka kestää reilun vartin ja sen aikana vettä virtaa 500 m³/s. Kiiruhdin rannalle ennen kuin se oli liian myöhäistä. Muutama kalastaja jäi veden saartamaksi ja he joutuivat uimaan rannalle. Aivan uskomatonta millä voimalla veden pinta nousi hetkessä.
Pitkän heittely ajan jälkeen jäätiin kuiteskin taas ilman saalista vaikka oli kaikenmaailman uistimia ja perhoja uitettu, mutta ei kalan kalaa. Onneksi maisemat korvasivat huonon kalaonnen ja olihan vieressä myös tulentekopaikka, jossa grillattiin makkarat. Kala-apajilta siirryin toisille apajille nimittäin metsäpolun varrelta tuli löydettyä kanttarelleja. Poimin ne mukaani ja kotona äiti valmisti niistä hyvää kastiketta.
Nuorten SM-toimintakisan 2015 mitaleista keräännyttiin kisaamaan 29.-30.8. Sipooseen Joensuun tilalle, joka tarjosi erittäin hyvät puitteet kilpailulle. Perjantai-iltana venesataman altaat suorastaan kiehuivat salakkaa, joka nostatti kisaajien odotuksia.
Varsinainen kisapäivä saatiin hyvissä ajoin liikkeelle, sillä kaikki kahdeksan joukkuetta olivat saapuneet paikalle jo edellisenä iltana. Lauantaina kilpailuiden aluksi käytiin läpi perinteisiä lajeja kuten tietokilpailu ja taitoviesti. Iltapäivällä kisailijat yllätettiin erikoistehtävällä. Lyhyen GPS opastuksen jälkeen lähdettiin maastoon etsimään geokätköjä. Maalisuoralle rakennettiin mielenkiintoinen pujottelutehtävä merimerkeistä, jossa moni joukkue ajoi viimein karille. Käytännön suunnistustaidot erottelivat selvästi joukkueita.
Lauantain kisailuiden jälkeen johtoa piti Etelä-Savon joukkue kannoillaan Etelä-Suomi1, Häme1 sekä Lounais-Suomi.
Taitoviestin jännitystä. Taitoviestissä joukkueen ensimmäinen kilpailija rakentaa ongen, toinen kilpailija kalastaa kalan ja kolmas perkaa saaliin.
Päivällisen jälkeen Tuusulanjärven Urheilukalastajien nuorisovetäjät veivät kisajoukkueet merelle rentoutumaan jigauksen pariin. Lauantai-ilta huipentui viikinkitulien yöhön, jossa suomenruotsalaiseen tapaan poltettiin kokko ja seurattiin tulitanssijoiden esitystä elokuun pimeässä yössä. Sataman tuntumassa on sijainnut vanha viikinkikylä. Satama-altaassa kelluukin vanhan viikinkiveneen jäljitelmä, jonka rakentanut yhdistys kertoi meille viikinkiajoista. Historia heräsi tarinoissa henkiin muutenkin. Isäntänä hääräsi Nobelpalkitun A.I. Virtasen pojanpoika ja ruokailumme järjesti legendaarisen UR-kairan kehittäjän poika.
Tällä kertaa omia vapaa-ajankalastajapiirejä edustaneiden joukkueiden väliset erot kasvoivat suuriksi. sunnuntaina kisaohjelmassa olivat onkiviesti sekä casting eli tarkkuusheittokilpailu.
Etelä-Savo oli varmistanut mestaruuden jo ennen viimeistä osakilpailua. Etelä-Suomen ykkösjoukkueen hopeaakaan eivät muut onnistuneet enää uhkaamaan. Pronssista käytiin loppuun saakka kova kisa, jonka lopulta vei nimiinsä kokenut Hämeen ykkösjoukkue.
Savolaisten voiton myötä vuoden 2016 SM-kilpailut pidetään Mikkelissä lupsakkaassa savolaishengessä.
Teksti: Börje Uimonen
Kuvat: Janne Rautanen
Tulokset: 1. Etelä-Savo (Saku Kokkonen, Jarno Häkkinen, Juluis Tiihonen, Esa Kokkonen jj.) p. 15, 2. Etelä-Suomi 1 (Mika Hämäläinen, Daniel Krikku, Tomi Vainio, Kari Vainio jj.) p. 19 3. Häme 1 (Joni Kariluoma, Kasperi Pöytäkivi, Eemeli Rautanen, Tero Kariluoma jj.) p. 23,5 4. Lounais-Suomi (Sofia Ala-Ketola, Jenni Vetikko, Ida Estlander, Jukka Vetikko jj.) p. 28 5. Kakkois-Suomi (Aapo Anttolainen, Eemeli Ylinen, Joona Nieminen, Taneli Ylinen jj.) p. 30 6. Etelä-Suomi 2 (Tommi Lehtola, Riku Vihersola, Daniel Söderblom, Jyri Tamminen jj.) p. 30,5 7. Häme 2 (Sofie Sällinen, Eerika Rautanen, Iida Kekki, Pekka Kaskela jj.) p. 32 8. Etelä-Suomi 3 (Simo Tornack, Jere Petäjistö, Eero Tamminen, Kaisa Petäjistö jj.) p. 38
Tasan kolme viikkoa sitten olin kilpailemassa SM-toimintakisoissa Sipoossa. Kisat järjestetään joka vuosi ja minulle nämä olivat neljännet kisat.
Kilpailuissa on joka vuosi kaiken kaikkiaan kuusi osakilpailua, joista viisi on jo ennestään tuttuja ja yksi yllätys. Tänä vuonna mukana oli kahdeksan joukkuetta.
Perjantaina kaikki joukkueet saapuivat kilpailupaikalle. Kisat järjestettiin siis Sipoossa Joensuuntilalla, joka sijaitsee meren rannalla. Osa meistä nukkui teltassa ja osa päiväkodin tiloissa. Valinnanvaraa siis oli. Piha-alueet olivat valtavat, mikä on tietysti kiva juttu.
Perjantai-iltana pelattiin jo hikipäässä jalkapalloa, käytiin MERESSÄ uimassa ja Aliastakin jo kerettiin pelaamaan.
Hämeestä kilpailemassa oli kaksi joukkuetta, joista toisessa mä olin mukana. Meidän joukkue oli tyttöjoukkue johon kuului, myös Sofie ja Iida. Meillä siis energiaa riitti ;).
Lauantai aamuna ennen kisojen alkua saatiin tyttöjen kanssa idea, että vedetään semmoset ”kisamaalaukset” meidän joukkueelle.
Niinpä me vedettiin sitten kultaset ja hopeet maalit poskiin.
Ensimmäinen osakilpailu oli tietokisa. Ennen kisaa oli pientä jännitystä ilmassa, mutta onneksi saatiin kisailla joukkueena, eikä yksikseen. Tietokisassa oli kaikkiaan kymmenen kysymystä, ja siitä kuinka meillä meni, ei sen enempää.
Toisena lajina oli hullun jännittävä taitoviesti. Taitoviestissä yksi joukkueesta kasaa onkilaitteen, yksi kalastaa kalan ja yksi perkaa kalan. Tässä kisassa melkeinpä nopeus ratkaisee. Oltiin etukäteen tyttöjen kanssa sovittu, että kuka tekee minkäkin osuuden. Sofie rakensi, Iida kalasti ja mä perkasin. Meitä jännitti niin sanoinkuvaamattoman paljon, ennen tätä kisaa. Eniten jännitti oman osuuden hoitaminen ja tietysti miten koko joukkueella menee. Tää laji ei tänä vuonna ollut ihan meidän vahvuuksia.
Kolmas laji, joka oli niin sanottu yllätyslaji, oli geokätköily/suunnistus, jossa maaliintultaessa piti osata mennä oikein merimerkeistä tehty rata. Mukaan saatiin kartta ja navigaattori. Oltiin jo ennen kisaa, että voi moro, tää suunnistus ei oo meiän vahvuuksia, mutta täysillä silti vedetään. Me oltiin ensimmäiset lähtövuorossa. Heti, kun aika lähti käyntiin lähettiin pinkomaan kohti ensimmäistä kätköä. Juostiin hullunkiilto silmissä kohti rasteja, ja kiipeiltiin alas ja ylös ties minkälaisia rotkon reunoja ja kallioita niin, että hiki valui otsaa pitkin. Yhtä rastia ei löydetty, joten päätettiin aikasakosta huolimatta skipata se kokonaaan ja juosta maaliin. Se tunne, kun saavuttiin siihen merimerkki radalle, oli kaamee. Oltiin kaikki ihan sekasin, mukaanlukien navigaattori, joten rata ei mennyt ihan putkeen. Mutta ei voi sanoo, etteikö oltais yritetty. Ja oli ihan kiva kokeilla, jotain uutta ja erilaista.
Neljäs ja päivän viimeinen laji oli kalantunnistus. Tässä kisassa, ainakaan mua ei kummemmin jännittänyt, johtui varmaan siitä, että kaiken sai tehdä rauhassa ilman mitään kiirettä. Oltiin viimesiä lähtijöitä tässä kisassa. Kun tiesi jonkun kalan, sai yhden pisteen ja jos, joku arvaus meni väärin, menetti yhden pisteen. Sovittiin etukäteen, että jos ei olla varmoja niin ei laiteta mitään, koska siitä ei menetä pisteitä. Yhteistyössä pohdittiin ja tunnistettiin erilaisia kaloja. Se kannatti, sillä tässä kisassa pärjättiin hyvin.
Ensimmäinen kisapäivä oli ohi ja toinen vielä edessä. Lauantai illalla oli kaikenlaista rentoa ohjelmaa luvassa. Kaikki, jotka halusivat, saivat lähteä merelle jigailemaan. Itse jäätiin saunomaan ja pelailemaan junior monopolia. Illalla vietettiin Venetsialaisia, joten ihmisiä oli paljon ja luvassa oli tuliesitys sun muuta. Ilta oli hauska ja erityisesti nauruntäyteinen. Vai mitä
Sunnuntai-aamuna kisat alkoi heti aamupalan jälkeen. Viidentenä lajina oli luvassa onkiviesti. Kisassa yksi joukkueesta aloittaa onkimisen ja, kun saadaan kala viedään se pussiin, jolloin seuraava saa lähteä kalastamaan jne. Tässä(kin) kisassa, kaikki juoksi niin kovaa, kun jaloistaan pääsi. Välillä ihan nauratti, kun pikkveljeni kanssa samaan aikaan satuttiin juoksemaan, kuinka kovaa jouksukisaa silloin käytiin. Koska kalan paino ratkaisi, yritettiin saada mahdollisimman isoja kaloja. Tunnin kun oli juoksennellut, niin voin sanoo, että jalat oli sprinteistä aikas hapoilla. Mutta kannatti juosta, sillä tässä osakilpailussa tultiin toisiksi.
Oli viimisen osakilpailun aika. Siinä kohdassa tiedettiin jo, että mitalleille ei päästäis, mutta vielä voitais vähän nousta. Luvassa oli casting eli tarkkuusheitto. Kaikilla oli oma heittovuoro, jolloin kukin yrititti kolmelta eri matkalta osua tietenkin mahdollisimman hyvin. Oli hienoa nähdä kuinka hyvin oman joukkueen tytöt heitteli ja kuinka hienosti kaikki joukkueet heitti. Ja taas sai sisko olla niiiiiin ylpeä pikkuveikastaan, joka heitti niin hienosti kaikilta kolmelta matkalta kympin! Tämä oli historian toinen kerta, kun osumia kymppiin tuli kolme.
Sitten olikin jo palkintojen jaon aika. Kahdeksanneksi tuli Etelä-Suomi 3, seitsemänneksi meidän tiimi eli Häme 2, kuudenneksi Etelä-Suomi 2, viidenneksi Kaakkois-Suomi, neljänneksi Lounais-Suomi, kolmanneksi Häme1, toiseksi Etelä-Suomi 1 ja voiton vei Etelä-Savo. Oli TAAS kerran niin kivat kisat, että innolla odottelen jo ensi vuotta. Vielä kerran onnittelut mitalisteille ja kiitos ja kumarrus järjestäjille sekä kilpailijoille.
Nyt kun kaikki ovat päässeet kouluihin ja tottunut aamurutiineihin niin ajattelin kertoa, että mihin kouluun itse lähdin peruskoulun jälkeen. Jo ala-asteen lopussa sain kuulla, että on olemassa kalatalouskoulu Turun suunnalla. Yksillä erä- ja kalastus messuilla satuin sitten näkemään kalakoulun osaston ja kävin juttelemassa ständillä. Tajusin heti, että haluaisin takuulla sinne.
Noh yli kuukauden verran olen jo Livian ammattiopistoa täällä Paraisilla käynyt ja vaikutelmat koulusta ja ystävistä ovat olleet mahtavat. Täällä kun kaikki ovat kiinnostuneet touhuamaan jonkinlaisesti kalastukseen liittyvissä asioissa niin ei tunne itseään niin oudoksi. Opiskelen kalatalouden perustutkintoa, joka peruskoulun jälkeen kestää kolme vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen valitaan sitten suuntautumisvaihtoehto. Itse taidan valita kalastuksenohjaajan. Muita vaihtoehtoja olisi kalastaja, kalanjalostaja tai kalanviljelijä. Viikot täällä asustellaan koulun asuntolassa, joka on ihan koulun vastapäätä. Koulumatka ei vois olla lyhyempi. Viikonloppuisin reissaan aina sitten kotiin Nurmijärvelle. Opiskelukavereina täällä on aina Jyväskylästä ja Mikkelin suunnalta.
Koulun kalanviljylaitos ja altaat
Ensimmäisen kuun aikana olen oppinut paljon asioita esim. verkkokalastuksesta ja kalanviljelystä. Täällä opetellaan liikkumaan vesillä oikein ja kalastamaan monipuolisesti. Meillä on käytössä useita veneitä sekä troolari Osmerus. Koulualueellamme on oma kalanviljelylaitos, jossa kaloja kasvatetaan isoissa altaissa. Koululla on myös oma kalanjalostushalli, jossa opitaan käsittelemään ja fileoimaan kaloja myyntikuntoon. Tarkoituksena on myös oppia hoitamaan eri vesistöjä. Olemme jo nyt ottaneet useita eri vesinäytteitä. Tunnit ovat mielenkiintoisempia verrattuna peruskoulun tunteihin, sillä täällä tehdään käytännön asioita ja töitä. Itse ainakin opin näin paremmin.
Troolari Osmerus ja yksi toinen koulun vene
Koulun ohella käymme tietenkin kalassa. Pääosin käymme Turun saaristossa haukilakassa, sillä näillä seuduilla ei paljoa pikkuhaukia näy. Muutaman kerran on tultu käytyä myös Salon Lohenrenkaassa heittelemässä. Iltasin muuten vietämme aikaa toisten soluissa hengaillen tai vaikkapa läheisellä uimarannalla makkaraa paistaen. Jatkoa näihin blogi kirjoitteluihin on aivan varmasti tulossa täältä Paraisilta. Mikä onkaan mukavampaa kuin opiskelu ja harrastus kalastuksen parissa!
Syyslomalla minulle tarjottiin tilaisuus lähteä mukaan kalastuskeikalle kalastusoppaaksi. En empinyt hetkeäkään vaikka sain tietää, että asiakkaina olisi venäläisiä liikemiehiä. Reissuun lähdettiin 14m pitkällä veneellä, jossa oli mahtava moottori. Veneellä oli myös oma kapteeni ja tv:stä tuttu ammattikokki.
Asiakkaat olivat esittäneet toiveen, että pyyntilajina olisi meritaimenen. Taimenen pyytäminen tulisi olemaan tosi vaikeata ellei tiedä ja tunne paikkoja hyvin. Kyselin vinkkejä kalatuttaviltani, jotka tunsivat Helsingin edustan vesistöjä. Etsin myös netistä tietoa ja luin eri palstoilta missä voisi olla hyvät ottipaikat Helsingin keskustan lähettyvillä. Netissä suositeltiin tietenkin kaikki hyvät matalikot ja karikot Helsingin edustalta. Löysin myös kiinnostavan kohteen. Monet kalastajat kertoivat, että olivat saaneet Hietaniemen kauppatorin edestä olevasta poolista taimenia.
Matkaan lähdettiin reissupäivänä Helsingin pohjoisrannasta aamulla klo 10. Ilma oli kerrassaan mahtava opasreissulle. Aurinko paistoi ja meri oli tyyni. Lämmintäkin oli sen verran, että pärjäsi pitkähihaisella. Itse menin paikalle jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Tutustuin ja tutkailin venettä. Virittelin asiakkaille virvelit valmiiksi ja laitoin uistinpakit myös esille. Asiakkaiden saapuessa sitten paikalle oli kaikki valmiina odottamassa heitä. Ensimmäiseksi suuntasimme kohti Kulosaaren Kasinon edessä olevaa karikkoa. Heittelimme siinä pitkän tovin. Paikalla oli myös muita venekuntia samat aikeet mielessä kuin meillä. Asiakkaat kokeilivat eri taimen vieheitä, mutta valitettavasti ilman saalista jäätiin.
Maiseman vaihdos oli paikallaan, joten lähdimme ajelemaan kohti Hietsun allasta. Tämä Hietsun allas oli todella urbaani paikka, sillä moni ei käy kalastamassa meritaimenta näin lähellä toria. Venäläisillä oli kyllä virvelin käyttö hallussa, mutta kalastustekniikassa oli hiomisen varaa. Heille piti neuvoa kelaustekniikkaa miten meritaimen uistinta uitetaan pysäyttämällä eli vajottamalla lähelle rantaa. Pari asiakasta kiinnostui kokeilemaan myös drop-shot jigausta. Yksi asiakas onnistuikin saamaan saaliiksi reilun kokoisen ahvenen. Sen kunniaksi skoolailtiin ja otettiin sitten heti venäläiseen tapaan vodka snapsit. Ammattikokkimme valmisti ahvenesta nopeasti pienen maukkaan aterian ja sitä sitten maisteltiin taas snapsien kera.
Puolessa välissä reissua pidettiin sitten lounas tauko. Kokki valmisti asiakkaille poron sisäfilettä lohkoperunoilla ja lämpimiä vihanneksia. Venäläiset asiakkaat söivät isäntänsä kanssa veneen salongissa ja puhuivat bisneksiään. Minä sain myös kokilta kunnon työmiehen annoksen, ja ai että oli hyvää!!
Ruokailun jälkeen jatkoimme kalastamista Ruoholahden kanavassa, Jätkänsaaren edustalla ja Lauttasaaren kärjen tuntumassa. Juuri kun olimme lopettelemassa niin yhdellä asiakkaalla kävi iso mertsari kiinni. Taisi olla se kaveri ensimmäisiä kertoja kalassa. Hän ei osannut uittaa uistinta oikein ja näin ollen kala pääsi valitettavasti irti. Asiakkaille kalareissun jälkeen seuraavana oli luvassa saunomista. Merimatkamme jatkuikin lopuksi Saunasaareen, johon heidät vietiin päivän päätteeksi sitten saunaan.
Tältä reissulta minulta jäi todella mahtava fiilis. Sain tietää vähäisen miltä kalastusoppaana oleminen oikeasti on. Keikka oli kyllä aika luksus reissu, kun matkassa oli erikseen kippari ja kokki. Yleensä melkein aina opas hoitaa veneen ajamisen ja ruuan valmistamisen sekä opastamisenkin. Vaikka en venäjän kieltä itse puhukaan niin hyvin pärjäsin. Asiakkaat puhuivat jonkin verran englantia ja kun sanoja ei löytynyt niin avuksi otettiin kädet ja eleet.
Kääk, pitkästä aikaa. Mulla on ollut aivan hullun kiireinen syksy. Arvatkaas mitä… mä sain töitä ja sielä oon viikonloput viettänyt. Ajatelkaa, nyt on jo marraskuun puoliväli ja tuntuu, kun kesä olis ollut ihan just. Saas nähdä, koska saadaan järviin jäät ja päästään pilkille. JEEEE!! Sitä odotellessa.
Iskä vietti viimeviikon kaukana jäisistä järvistä, sillä hän oli vetämässä Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön lehden lukijamatkaa, missäs muuallakaan, kun Teneriffalla. Arvatkaapa vaan kuka oli kateudesta vihreä koko viikon ja edelleen?
Iskä oli siis koko viikon sielä lämpöisessä. Viikon aikana iskä lähetteli meille kuvia tänne Suomeen, kaloista ja maisemista. Neljä wahoota, dorado, rauskuja, barracudia ja muita kaloja reissulla oli saatu. Yksi rauskuista oli kuulemma ollut ihan mielettömän iso jättiläisrausku, joka painoi noin 150 kiloa. Teneriffan saarelta he olivat tehneet parin päivän reissun El Hierron saarelle, joista osa kaloista siis saatiin. El Hierron saarea on pidetty joskus maailman laitana, josta Columbuskin aikanaan lähti purjehtimaan ja samalla reissulla löysi Amerikan.
Alla parhaita paloja heidän matkaltaan.
Wahoot eli raitamakrillit. Suurempi 35 kg.
Yökalasta tuli erikoisia kaloja. Hui.
Maisemia El Hierron saarelta. Aika upean näköstä, vai mitä!
Nyt kaikki tarkkana. Vapaa-ajankalastajien lehdellä on käynnissä, vuosiuistin niminen kilpailu. Kilpailun ideana on suunnitella omanvärinen Lottolippa. Parhaat pääsevät jatkoon, ja voittajan suunnitelmasta tuotetaan tietty määrä uistimia. Kilpailu on suunnattu alle 18-vuotiaille. Pienenä aina osallistuin vastaavanlaiseen Vuosivaappu kilpailuun, mutta vielä ei ole voitto tärpännyt. Kannattaa ehdottomasti osallistua kisaan ja muistakaahan mainostaa myös kavereillenne. Kisa löytyyy Fisuun-nettisivujen kilpailut osiosta.
Aika on mennyt tosi vauhdilla tänä syksynä täällä Paraisilla kalakoulussa. Olen päässyt näkemään ja kokemaan kaikkea uutta kalastuksen ja kalatalouden ympärillä. Muutama viikko jäljellä koulua ja sitten alkaa jo joululoma.
Viime viikolla meillä oli kalanviljelylaitoksessa työskentelyä. Aamut siellä alkavat aina yleensä rutiineilla. Ensimmäiseksi kerätään kuolleet kalat pois altaista ja putsataan altaat harjoilla. Pitää myös muistaa seurata kalojen ruokinta tilannetta ja katsoa onko ruokinta-automaateissa niille annettavaa rehua tarpeeksi. Rutiineihin kuuluu myös tietojen merkkaaminen päiväkirjaan. Purimme myös poikastuotannossa olevaa vedenpuhdistus automaattia ja siinä kesti kauan, sillä putkia oli niin pirusti.
Kalanjalostuslaitoksella ainakin yksi asia on tullut selväksi. Kaiken A ja O on hygienia. Pukeudumme valkoiseen suojapukuun ja essuun. Pukeutumisen jälkeen on aina tarkka käsien pesu, kuivaaminen ja desinfiointi. Näin ehkäistään bakteerien levittäytymistä kalojen sekaan. Olisihan se yököttävää, jos meidän ruuaksi tarkoitettujen fileiden joukkoon pääsisi bakteereja. Tänä syksynä olen kalanjalostuksen oppitunneilla perannut ja fileroinut jo satoja kiloja kaloja. Osa kirjolohista on itse kasvatettu meidän viljelylaitoksessa. Kaloja on myös pakkailtu asiakkaille. On yllättävän vaikeaa fileoida taikka perata oikeaoppisesti ellei ole hyvää opettajaa kertomassa kuinka se tehdään. Jalostushallissa on myös kaiken maailman laitteita; silakanlajittelukone, vakuumikoneita, fileerauskoneita… Me olemme vielä opetelleet hommia ihan perus fileerausveitsen kanssa, mutta toivon mukaan pääsemme kokeilemaan myös laitteita joskus.
Yhtenä aamuna lähdimme istuttamaan meritaimenen poikasia Turun saaristoon Airistolle. Aurajoesta syksyllä 2013 pyydettyjen poikasten emojen lypsy, mädin keruu, hoito sekä poikaskasvatus oli hoidettu koulumme kalanviljelylaitoksella. Olihan se hienoa päästä itse siirtelemään kaloja. Kalat piti punnita tarkasti sillä koulumme myi ne paikalliselle kalastusseuralle ja he halusivat että istutamme ne. Kaiken kaikkiaan istutimme yhteensä 1270 kappaletta yli 300 kg pieniä taimenen poikasia saaristoon. Meritaimenen kanta on aika heikossa kunnossa ja siksi pyrimme saada kalakantaa nousemaan istuttamalla niitä.
Livian kalatalouden porukka oli myös mukana Turun joka vuotisilla silakkamarkkinoilla. Oppilaat pääsevät kertomaan ja esittelemään oppilaitosta. Tänä vuonna minä olin yksi tapahtumassa mukana oleva opiskelija kertomassa koulustamme ja kalataloudesta. Olihan tuo todella mukava kokemus. Sain olla mukana rakentamassa ja purkaamassa sekä esittelemässä ständillä. Kelit oli aika huonot, mutta ihmisiä kuitenkin riitti koko markkinaviikonlopun. Ständillämme pääsi katsomaan kaloja, jotka olivat meidän koulun kasvattamia. Siinä oli mm. meritaimenta, lohta ja kirjolohta. Myös jokunen täplä ja jokirapu oltiin kanssa saatu mukaan vaikka koulussamme emme kasvata niitä.
Viikot Paraisilla on kulunut tosi nopeasti. Koulupäivän jälkeen yleensä tapailemme kavereita asuntolalla ja puhumme tietty kalajuttuja. Usein lähdetään tietenkin kalalle pyytämään haukea, sillä huhu kertoo, että Paraisilta tulee isoja haukia… Keskiviikko on aina saunailta. Käymme yleensä saunomassa porukalla. Lauteilla on aina mukava turista porukalla kalajuttuja. Asuntola ohjaajamme Aleksi vie myös halukkaita Paraisille keilaamaan jos siltä tuntuu. Hän kuljettaa myös meitä kaupoilla pari kertaa viikossa niin saadaan jääkaappiin vähän murkinaa. Aina ei kyllä jaksa tehdä mitään, silloin hyvä vaihtoehto on myös jäädä asuntolalle ja ottaa ihan rauhassa. Kun on touhunnut koko päivän ulkona voi vaihteeksi vain kuunnella musiikkia ja kattoa tv:tä sekä kokkailla jotain ruokaa oman solun keittiössä.
Lupasin teille edellisessä postauksessa, että tuon (sateisen) talven keskelle elokuista ihanaa aurinkoa.
13. Elokuuta
Heti aamusta aikaseen mulla oli herätyskello (harvinaista kesällä) soimassa. Eikä suotta. Meille oli tulossa kylään mökille Lempäälän-Vesilahden sanomien toimittaja. Suunnitelmissa oli siis jutun tekeminen mistäs muustakaan, kun mun bloggaamisesta juurikin tänne.
Vedin vaatteet niskaan ja hiukset kiinni ja lähdin käynnistelemään moottorivenettä. Onneksi ulkona oli ihanan aurinkoinen aamu. Olin jo edellisenä iltana katsonut kaikki valmiiksi seuraavaan aamuun. Käynnistin moottorin ja lähdin ajamaan kohti rantaa. Olimme sopineet toimittajan kanssa, että tulen häntä hieman vastaan. Niinpä jännityksissäni odottelin, kunnes auto kurvasi mökkirantaamme.
Toimittaja oli oikein mukava ja jännitys kaikkosi heti pois. Kävimme ensin kokemassa rapumerrat, joista onneksi tuli aika monta rapua. Rapumertojen nosto on jännittävää ja tässä tilanteessa vielä jännittävämpää. Yleensä mertaa nostaessa tunnen painosta, että onko siellä rapuja, tosin välillä arvaus saattaa mennä ihan pieleen.
Rapumerrat koettuamme lähdimme kohti mökkiämme, jossa minusta tehtiin haastattelu. Ennen sitä veimme toki ravut sumppuun. Olen ollut ennenkin haastatteluissa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun yksin minusta tehtiin juttu.
Toimittaja kyseli kalastusharrastuksestani ja tietysti tänne bloggaamisesta. Mieleisin kysymys taisi olla, kun sai vapaasti kertoa jonkun oman kalajutun. Kerroin, mistäs muustakaan, kun meidän isänpäivä reissusta kalaan. Jos olette missanneet sen tarinan niin käykääpä lukemassa edellisistä postauksista.
On jotenkin ihan mieletöntä kuulla, että oikeasti monet ihmiset ovat lukeneet blogiani. Haastattelu meni oikein hyvin, ja loppua kohden innostuin vain aina enemmän ja enemmän. Juttu oli aika nopeasti pulkassa ja lähdin viemään toimittajaa rantaan. Toimittajan lähdettyä ajoin hymyssä suin takaisin mökille, sillä päivä oli alkanut erikoisen hyvin ja jatkui samoilla mielin sillä lähdimme mökiltä veneilemään koko perheen voimin kohti Särkänniemeä. Voin kertoa, että illalla oli pää sekaisin sekä aamun tapahtumista, että huvipuiston laitteiden ansiosta.
Tiedättekö mitä… Kolme yötä Jouluun on… Vielä muutaman päivän saamme odotella Joulun tuloa. Seuraava postaus onkin sitten meidän joulupöydän kalaherkuista. Ja muistattehan, että punaisen väriset ravut koristavat myös komeasti joulupöytää.
Hyvää Joulunodotusta kaikille ja kuullaan taas pian!
Mitä luultavammin niin avovesikalastus jää kohta, kun jäät ehkä tulevat. Itse en ole paljoa pilkkimisestä innostunut, mutta olen lupautunut lähtemään kavereitteni kanssa pilkille myös tämän talven aikana. Voikohan tätä kutsua talveksi, sillä eihän täällä Etelä-Suomessa edes ole lunta. Pilkillä käydessäni on saalis suurimmaksi osaksi muodostunut ahven ja särki kantaisiksi. Pilkillä on kuitenkin mahdollista saada saalisvalikoima särkikaloista aina jalokaloihin asti. Itse en ole edes yrittänyt kalastaa jalokaloja sillä hyvä kun edes pilkillä olen mitään saanut (pilkkireissut on ollut niitä munat pataan reissuja) Pilkille mentäessä pitää muistaa turvallisuus ennen kaikkea sillä sinähän kävelet jään päällä joka voi romahtaa. Pilkille lähtiessäni puen lämpimästi päälle. Laitan vielä kellunta/lämpöhaalarin päälleni, joka kelluttaa minua jos sattuisin tippumaan jäihin. Tottakai kannan myös naskaleita mukanani. Niiden avulla pääsen ylös veden varasta takaisin jäälle, jos semmoinen tilanne sattuisi tapahtumaan.
Pilkinnässä käytetään tasapainopilkkejä, pystypilkkejä tai mormyskoita. Itse olen tyytynyt käyttämään mormyskoita sillä niillä on tullut eniten kalaa. Pitäisi varmaan opetella uittamaan myös muita eri pilkkejä sillä pilkkiminen on myös taitolaji. Syötteinä voi käyttää erilaisia matoja ja toukkia. Täkykalastus on myös yksi suosittu kalastusmenetelmä, jota voi harrastaa myös talvella. Yksi tärkeimmistä varusteista on kaira. Kairan kuuluu olla aina terävä sillä turhaan siellä tylsää kairan kanssa jäällä heilua. Yksi asia joka helpottaa kairaamista on akkukäytettävä kaira, jolla saat nopeasti ja vaivattomasti kairattua reiän. Kairaan ostetaan adapteri, jolla liitetään akkuporakone kairaan. Näin kairaus onnistuu paljon helpommin ja soveltuu jo lapsille ja vanhuksille Kaira tulee muistaa myös teroittaa säännöllisesti. Kairan teroittaminen ei ole mikään helppo homma ja siksi ne hommat kannattaa jättää ammattilaisille. Sohjokauhaa tarvitaan aina kairausreiän auki pitämiseen ja puhdistamiseen. Pilkkipönttö on ehdoton myös pilkillä. Sen päällä voi istuskella, säilyttää tarvikkeita ja kaloja. Mikä onkaan nautinnollisempaa kun istua järven jäällä ja ottaa termarista kuumaa kaakaota ja nauttia kalastuksesta.
Näitä välineitä ja varusteita tarvitaan siis pilkille mentäessä:
Lämpimät vaatteet kuten pilkkihaalari ja lämmin pipo sekä hanskat
pilkkejä eri kokoluokissa: pystypilkki, tasapainopilkki, mormyska ja värikoukku
syöttejä kuten kärpäsen toukat tai surviaisen toukat
Pilkkivapa, joista pysty- ja tasapainopilkeille oma. Mormyskalle on myös erikseen herkkäkärkinen vapa
Siimaksi sopii pysty- ja tasapainopilkille ja mormyskalle monofiilisiima.
Hyvä kaira ja jos tahdot hifistellä niin akkukäyttöinen helpottamaan kairausta
Sohjokauha jäämurskan poistamiseksi avannosta
Tukeva pilkkipönttö tai reppujakkara istuimeksi sekä välineiden ja kalojen säilytykseen. Repussa kulkee kätevästi pilkkien lisäksi varusteet ja tietenkin ne eväät
ahkio tavaroiden kuljettamiseen
JÄÄNASKALIT !!!!
Pilkkijöiden keskuudessa on selvästi havaittavissa kasvua kaikuluotainten käytössä. Jäällä huomaa jo monella olevan erilaisia kaikuluotaimia käytössä. Itse tuli hankittua ja kokeiltua jo viime talvena Deeper- kaikuluotaimen käyttöä, josta löytyy vielä erikseen pilkki-mode. Sen avulla saa hyvin vinkkiä onko siellä reiässä kalaa vai ei sekä minkä kokoista mahdollisesti. Hyvä puoli pilkinnässä on, että siihen ei tarvitse ostaa lupia sillä se kuuluu jokamiehenoikeuksiin. Poikkeuksena tähän kuitenkin virtavesistöillä tarvitsee koskikalastusluvan. Kalastusseurat järjestävät usein pilkkikisoja- ja leirejä. Vuosien varrella on itsekin tullu käytyä pilkkileireillä. Leireillä järjestetään päivittäin pieniä kisoja, joissa jaetaan pieniä palkintoja vaikka ei olisi ollut kala syönnillään. Mutta oikeisiin kisoihin ei minun taidoilla ole menemistä. Olen kyllä käynyt seurailemassa menoa pilkkikisoissa. Mahdottomasti väkeä istuskelee järven jäällä. Pilkkiminen minun silmissä on ehkä enemmän ”vanhojen ukkojen ” harrastus sillä ei moni nuori harrasta pilkkimistä yhtä paljon kuin avovesikalastusta. Itse en yksinkertaisesti jaksa pitkään nypytellä yhden pienen reiän äärellä.
ja jos niin sattuis käymään, että etelään ei saada jäitä tänä talvena niin voihan sitä pelailla Propilkkiä tietokoneella. Saahan siinäkin jännätä nouseeko reiästä jotain… (eikä edes tarvitse samalla palella )
3) Jäät ja pakkaset on vihdoin täälä ja pilkkikausi voi alkaa.
Palataan Loppiaisen kunniaksi vielä hetkeksi Jouluisiin tunnelmiin…
Nam! Näihin ei ikinä kyllästy… Yllä kuvaa meidän kalapöydästä. Kaikki kalaherkut on hyviä, mutta tänäkin vuonna esille nousee muutama suosikki ylitse muiden. Kylmäsavulohi, se on se mun juttu. Mielestäni raaka kala on hyvää, oli se sitten graavia tai kylmäsavulohta. Pienenpänä meidän Joulupöydästä ei löytynyt ollenkaan kylmäsavulohta, mutta muutaman viimeisen vuoden aikana se on voittanut kaikkien suosion. Graavia tykkään laittaa tuoreen ruisleivän päälle, mutta kylmäsavulohesta pidän sellaisenaan. Kuvassa oleva graavi (ylempänä) on iskän itse Tenolta kalastama ja graavaama. Kylmäsavulohi oli puolestaan iskän tutun valmistamaa.
Kuvassa näkyy myös mun toinen ehdoton lemppari… mäti. Se on melkeinpä aina mun ykkössuosikki. Tänä vuonna pöydästä löytyi itsepyydettyä muikunmätiä Puulalta.
Joka vuosi pöydästämme löytyy jotakin silakkaa. Tänä vuonna molemmat olivat Itämeren silakkaa, toinen tillillä ja toinen sinapilla maustettu. Kalapöytään kuuluu aina myös kananmunat lohitahnalla sekä tietenkin perunat. Lisäksi pöydästä löytyi extrana mummun tekemää porosalaattia.
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Kuullaan taas.
Kala tieto&taitoja voi kartuttaa myös seuraamalla kalajuttuja somessa kuten Facebookissa, Instagramissa ja Youtubessa. Myös telkkarista tulee paljon hyviä ohjelmia, jossa kerrotaan kalastuksesta. Perinteisiä lehtiä ei tietenkään sovi unohtaa. Niitä on aina mukava selailla ja lueskella.
Meidän perheeseen on tilattu jo monia vuosia Erä-lehteä sekä Metsästys&Kalastus lehteä. Meillä suosikki on tuo Erä-lehti. Tykkään enemmän lukea sitä, sillä siinä on myös mielestäni enemmän ajankohtaista tietoa. Lehdessä esitellään aina uutuustuotteita mm. vieheuutuuksia. Kauden mittaan lehdessä on hyviä vertailuja vieheistä, vaapuista, lusikoista, jigeistä ym. tarvikkeista. Lehdessä on aina hyviä kuvia isoista saaliista ja lehdessä kerrotaan myös eri kalastuspaikoista. Eri testejä on myös kiva lukea, erityisesti eri välinetestit ovat hyviä. Parasta lehdessä on just noi testit ja vertailut. Ne antavat osviittaa eri välineiden tasoeroista, vaikkakin aina noiden testien totuudenmukaisuutta voi epäillä. Lehdestä näkee mitä kivaa uutta on aina tulossa markkinoille. Erä-lehden tilaajana voin lukea sitä myös digilehtenä puhelimella tai tabletillani. Usein tuleekin luettua lehteä bussissa, kun reissaan tuota Helsingin ja Paraisen väliä. Metsästys &Kalastus lehdessä ei mielestäni ole niin paljon juttuja kalastuksesta kuin Erä- lehdessä. Metsästys juttuja on kans kiva katsella ja selailla vaikka en paljoa metsästyksestä tiedäkään. Lehden vakiopalstoista ehdoton suosikki on M&K Erätarinat. Ei pidä myöskään unohtaa Suomen vapaa-ajan kalastajien Vapaa-ajan Kalastaja-lehteä. Sen saa automaattisesti, kun liittyy SVK:n jäseneksi tai johonkin kalastusseuraan. Lehti on ainoastaan keskittynyt kalastukseen. Lehdessä on juttuja eri kalapaikoista ja kalastusvälineistä sekä haastatteluja mielenkiintoisista kalastuksen harrastajista.
Youtubessa voikin sitten katsella kaikenlaisia kalastusvideoita. Itse seurailen monia kalastuskanavia ja ehdottomat suosikkini ja mielestäni parhaat ovat: Kainuun Taikaa, Urpo Erämies ja Eumer Fishing.
Kainuun Taikaa youtube- kanava on siksi kiinnostava, että sieltä tulee tasaisin välein videoita. Videot on nimen mukaan kuvattu suuremmaksi osaksi Kainuun luonnosta ja videoiden tekijänä on Sotkamosta kotoisin oleva 21-vuotias luonnontieteiden opiskelija Veksu. Hän käy hienoissa paikoissa kalassa (c&r-miehiä tietenkin) ja on asiallinen jutuissaan sekä välittää kalastuksen lisäksi luonnosta. Pääsääntöisesti videoilla hän kalastaa taimenta ja hänen blogia kainuuntaika.vuodatus.net on myös mielenkiintoista lukea. Kainuun taialla on myös hyvät facebook-sivut, joka on nimellä Sotkamogalleria. Instagramissa Kainuun taian kuvia voi seurata ignimellä v3ksu. Toinen hyvä Instagram nimi, jota seuraan on trkalastus. Sieltä löytyy kalastusoppaan matkassa otettuja kuvia. Kuvat on pääasiallisesti otettu Suomessa. Kala kuvien lisäksi on tilillä hienoja kuvia vieheistä.
Urpo Erämies on humoristinen miesporukka kalastajia, joka kiertele ympäri Suomea. Videoissa jätkäporukka kilpailee keskenään leikkimielisesti. Videoilla voi nähdä eri kalastustyylejä ja -lajeja, huikeita onnistumisia sekä katkeria epäonnistumisiakin. Erityisesti mun mieleen on jaksot, jossa on vaellusta, kalastusta ja eräilyä Kaldoaivin erämaahan.
Eumer Fishing on kalastuskanava, jossa voi nauttia elämästä kalastuksen parissa. Videoilla Merikarvian oma ”Jethro Jeti” Olli Ojamo esittelee ja kertoo miten Spintube tuotteet toimivat ja millaista saalista niillä saa. Videot ovat todella tietorikkaita ja muutama humoristinen Kesä-Esa videokin sieltä löytyy. Itsekin Merikarvialla ja Eumer Fishing Centerissä vierailleena olen päässyt mukaan muutamaan videoon. Käyppä tsekkaamassa
Facebookissa seuraan tiiviisti Hauenkalastajat sivua. Siellä kalastajat kertovat ja esittelevät saamiaan saaliita. Ryhmässä pyörii todella isoja hauki kuvia. Sivusto kannattaa vastuullista kalastusta ja hauet vapautetaan yleensä kalastuksen jälkeen. Facebookista löytyy paljon erilaisia kalastuskirpputoreja ja niitä on myös hyvä seurata. Niissä liikkuu hyvää tavaraa sopu hintaan ja myös esim. käsintehtyjä uniikki vaappuja.
Telkkarissa ehdoton suosikkini on Robson Greenin pyörittämä Extreme fishing kalastusohjelma, joka pyörii telkkarissa JIM-kanavalla. Ohjelmassa Robson kiertelee ympäri maailmaa eri maissa haastaen kunkin maan parhaat kalastajat omalla kalastustavalla. Ruutu.fi -sivuilla voi käydä katsomassa Robson Greenin Maailman parhaat kalapaikat ohjelmaa.
Arktiset vedet ovat myös hyvä viihteellinen kalastus-, luonto- ja matkailuohjelma. Pohjoinen ulottuvuus aukeaa siinä, kun suomalainen kalastusryhmä reissaa mm. Alaskassa, Islannissa, Venäjällä ja tietenkin Suomessa upeissa erämaissa ja arktisilla vesillä. Tämäkin ohjelma pyörii JIM-kanavalla.
Kalastussolmuja löytyy monenlaisia. Suosittuja solmuja ovat esim. perfection loop, Rapala lenkkisolmu, kirurgin solmu, kahdeksikkosolmu ja perhokalastuksen erikoissolmut neulasolmu ja Albright-solmu. Osa on helpompi solmia ja osa vaikeampi. Kannattaa kuitenkin opetella muutaman eri solmun tekeminen hyvin. Itse olen ollut vähän laiska solmujen opettelussa, mutta jokunen suosikki mulla on. Eniten käyttöä minulle on ollut viehe-, palomar- ja verisolmulle ja niillä pärjää mielestäni pitkälle. Hyvä solmu onkin perusta onnistuneelle kalastukselle.
Viehesolmu on ensimmäinen kalastussolmu, jonka iskä opetti minulle jo pienenä. Tämä on mielestäni helppo oppia sekä hyvä perussolmu, joka sopii moneen käyttöön. Solmua voi hyvin käyttää sekä monofiili että kuitusiiman kanssa. Viehesolmulla voi kiinnittää esim. perukkeet ja leikarit suoraan siimaan.
Käytän Palomar – solmua lähestulkoon aina kun kalastan kuitusiimalla. Palomar- solmua kiristäessä monofiilisiima voi vaurioitua, joten sille se ei ole suositeltava. Solmu sopii hyvin lukkojen ja perukkeiden sitomiseen. Vetolujuudeltaan Palomar onkin yksi kestävimmistä solmuista.
Kun tulee tarve liittää kaksi siimaa yhteen niin ehdoton suosikkini on verisolmu. Tämä solmu sopii sekä monofiili- että kuitusiimalle. Tämä on hyvä opetella jos esim. puolalle tulee sotku ja joudut leikkaamaan siiman poikki. Verisolmun avulla voit yhdistää päät etkä näin ollen joudu heittämään turhaan siimaa pois. Liitettävissä siimoissa ei kuitenkaan saa olla suurta eroa paksuudessa tai muuten pitävän solmun teko ei onnistu.
Lisää hyviä solmu videoita lyötyy Youtubesta vaikka kuinka paljon. Niitten avulla voi hyvin treenata ja sitten kannattaa opetella värilisellä siimalla niin se on vähän helpompaa. www.prokalastus.fi –sivuilla on myös monta hyvää solmu videota.
Muutama vinkki vielä kun solmit:
solmi tarkasti ja käytä tarpeeksi siimaa
kostuta aina solmu ennen kiristystä
tarkista, että solmu on kiristynyt kunnolla
leikkaa ylimääräinen siima pois
ja sitten ei muuta kun treenailemaan 2-3 solmua, jotka onnistuu vaikka silmät kiinni tehdessä
Muutama viikko sitten olin mummulassa kylässä. Käväisimme samalla myös perinteisesti Vihavuoden koskella.
Vihavuodenkosken ympärille sijoittuu vanha ja kaunis miljöö. Vihavuosi on tunnettu 1923 vuonna perustetusta Maulan veljesten sahasta. Enään saha ei ole toiminnassa. Vihavuoden koskessa on myös mahdollista kalastaa. Erilliset luvat hankitaan Vihavuosi-yhdistykseltä. Lupiin liittyy myös muutama rajoitus. Luvat on hankittava koko kosken alueelle ja koskessa saa kalastaa vain kolme henkilöä kerrallaan.
Koskesta kalastetaan eniten taimenta. Kosken alajuoksulla olevalla laiturilla on myös runsaasti hurjan isoja säyneitä, mutta laiturilta ei saa kalastaa. Nyt kun kävimme, ei laiturin vierellä näkynyt yhtäkään säynettä. Itse en ikinä ole Vihavuoden koskessa kalastanut.
Sahan yhteydessä on myös ihana pieni koskikahvio, jos nälkä tai jano pääsee yllättämään. Vihavuosi on perheystävällinen ja kiva retkikohde vaikka kesäksi. Kesäisin ja syksyisin Vihavuodessa järjestetään erilaisia tapahtumia, kuten herkkujen yö, jossa tarjolla on mm. villisikaa. Suosittelen lämpimästi. Itse haluaisin tulevana kesänä taas veneillä sinne.
Viime tiistaina sain vanhempiani Karibialta kotiin. Sillä kerroin, että seuraavasta päivityksestä saattaa löytyä muutama aurinkoinen kalakuva.
Hei oikein huippua viikkoa kaikille ja palaillaan taas mahdollisimman pian.
Nyt kun näitä Suomen kalastusmessuja on käynyt kiertelemässä ja kokemassa oli aika käydä myös naapurimaassa Ruotsissa katsastamassa minkälaiset messut siellä oli tarjolla. Maaliskuun puolivälissä lähdimmekin opiskelukaverini sekä isäni ja hänen kalakaverin kanssa Tukholmaan. Sportfiskemässän Tukholmassa on täydellinen paikka käynnistää kalastuskausi.
Tällä kertaa matkasimme Tukholmaan Turusta laivalla. Perjantaina koulupäivän päätteeksi isäni tuli hakemaan minut ja opiskelukaverini Paraisilta kalakoululta. Perjantai ilta ja yö hujahti vauhdilla laivalla. Satamasta otimme taksin messuille. Lauantai-aamuna saavuimmekin hyvissä ajoin ennen messujen aukeamista messukeskukseen. Oli alkamassa a toinen messupäivä ja ihmisiä alkoi kerääntymään aulaan. Messut olivat todella isot verrattuna Helsingin messukeskuksessa pidettäviin messuihin. Sportfiskemässan on keskittynyt kokonaan kalastukseen. Aamulla ei ollut niin paljon porukkaa mitä kuvittelin, mutta puolilta päivään koko messuhalli oli aivan täpöten täynnä. Tänä vuonna messuilla kävikin yhteensä 14810 kävijää kolmen päivän aikana!!! Aika huikee määrä ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita kalastuksesta. Huomasi miten paljon meitä kalastajia oli, pääosin hauenkalastajia. Messuilla oli paljon hauenkalastukseen liittyvää tavaraa näytillä ja myynnissä. Itsekin tuli ostettu uusia vieheitä sieltä.
Messuilla oli myös iso akvaario, jonka olin jo nähnyt aikaisemmin Suomessa GoExpo-messuilla. Messuosastoja oli monenlaisia. Mielestäni hienoimmat ständit olivat: Söderfiske, Kanalgratis ja Abun osastot. Messuilla oli myös hieno nähdä pienvalmistajien hienoja tekeleitä kuten Calmbaits. Perhonsitojia eri maista oli myös saapunut paikalle näyttämään omia tekeleitään.Messupäivälle riitti tapahtumia mm. kaikilla uittoaltailla eri maahantuojat esittelivät heidän uutuuksiaan. Myös tunnettuja kalastusidoleitani oli saapunut paikalle kuten Johan Troman ja Clas Classon.
Sportfiske-messuilla oli myös kalakoulu lapsille. Siellä lapsille opetettiin eri kalalajeja, kerrottiin eri kalastus menetelmistä sekä miten käsitellä kaloja. Me satuimme paikalle juuri kun lapset saivat värittää heille mieluisat vieheet. Nuoret oli myös huomioitu messuilla. Uutuutena tänä vuonna messuilla oli nuoret esittelivät omia kalastusvideoitaan, blogejaan ja perhosidonta taitojaan. Tavoitteena on innostaa yhä nuorempia lapsia mukaan kalastusharrastuksen pariin. Tätä ideaa pitäisi ehdottamasti myös kokeilla Suomen messuilla!
Myöhemmin iltapäivällä lähdimme käymään vielä Tukholman keskustassa. Yritimme myös löytää paikallisia kalastusliikkeitä, mutta ne olivat lauantain takia sulkeutuneet jo aikaisemmin. Laivalla tutustuimme ja tapasimme myös muita suomalaisia kalastajia, jotka olivat myös käyneet messuilla. Heidän kanssa tuli vaihdettua sanoja messuista. Sunnuntai-aamuna laiva saapuikin jo aikaisin Turun satamaan ja matkamme jatkui siitä Paraisille takaisin kalakoululle.
Täälä Etelä-Suomessa pilkkikausi alkaa olla jo ohitse ja kevättä odotellaan jo innoissaan. Pohjoisissa pilkkikausi on vasta aluillaan. Palataanpa vielä meidän Pääsiäisen pilkkireissuun.
Meillä on siis mökki tuossa Vesilahdessa ja käytiin Pääsiäisenä sielä loimuttamassa lohta ja hieman pilkkimässä. Pilkkiminen on kyllä kivaa, koska siinä pääsee tuntemaan kaikki tärpt niin hyvin. Mukana menossa oli minä ja muutama muu jonka bongaatte kuvista (paitsi iskän joka toimi kuvaajana, kun me poseerattiin). Tuolle Pääsiäissunnuntaille sattui aivan mielettömän aurinkoinen päivä, joten lämmin oli paikoissa, joissa ei tuullut. Välillä tuntui että lähtee lentoon, kun tuuli niin kovaa. Alla olevasta kuvasta näette millaista meillä oikeasti oli.
Minä tietenkin poseeraamassa (taas), pikkuveli säätää jotain ihan omaansa ja äiti nauttii auringosta. Kaikenkaikkiaan reissu oli mukava, vaikka saalista pilkkimällä ei saatukkaan. Ja koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa niin alla vielä kuvia. Oikein ihanaa tulevaa viikkoa ja malttakaahan odottaa, että jäät sulavat. P.s. Tän kuun loppuun asti on aikaa käydä Fisuun-Facebook sivuilla äänestämässä suosikki Lotto-lippaa. Käykäähän ihmeessä äänestämässä! Linkki: https://www.facebook.com/fisuun/photos/?tab=album&album_id=1176653599021119
Yhtenä koulupäivänä lähdimme koulusta opettajan matkaan mukaan Kotkaan katsastamaan Merimuseo ja Maretarium. Koko matkalle kiertyi yhden päivän aikana lähes 700 kilometriä. Lähdimme aamulla aikaisin liikenteeseen ja saavumme Merimuseolle n. klo 10 aamulla. Suomen merimuseo toimii Kotkassa sijaitsevassa Merikeskus Vellamossa. Merimuseo kerää ja tallentaa merenkulkuun ja veneilyyn liittyvää esineistöä, kuvia, arkistoaineistoa ja kirjallisuutta. Museossa oli esillä valtavasti erilaisia merenkulkuun liittyviä esineitä, kuulemma yli 15 000. Museossa kiertelimme ja katselimme vanhoja puuveneitä, joita käytettiin ennen vanhaan merenkulussa. Täytyy sanoa, että vanhat puuveneet ovat kyllä tosi hienon näköisiä. Näytillä oli myös vanhoja merivartioston veneitä. Esillä oli myös vanhoja merikarttoja, laivapiirustuksia ja valokuvia.
Merimuseon jälkeen menimme syömään lounasta eli pizzalle. Tankattuamme vatsat täyteen matka jatkui kiven heiton päässä sijaitsevaan Maretariumiin. Maretarium on vuonna 2002 avattu Suomen vesiluontoa esittelevä akvaariotalo, joka siis sijaitsee myös Kotkassa. Maretariumissa on kaikki Suomen kalalajit lähestulkoon näytillä, jonka takia paikka oli aivan mahtava. Kalalajeja on noin 60 ja kalayksilöitä 1700. Paljon tuli nähtyä tuttuja kaloja, mutta tuli sitä vastaan myös sellaisia mitä en ollut ennen nähnyt ja kuullut. Maretariumissa oli kaikin puolin upeita akvaarioita, niin isoja kuin pieniä. Isoista akvaarion ikkunoista näki hyvin eri kalaparveja ja kaloja aivan läheltä.
Loppu huipennus oli, kun kaloja alettiin ruokkimaan todella isossa Itämeri-altaassa. Allas on halkaisijaltaan kymmenmetrinen ja syvyydeltään seitsenmetrinen. Olisin itse päässyt mukaan, mutta valitettavasti heillä ei ollut ylimääräisiä märkäpukuja ja vermeitä.+3 asteiseen veteen ei paljoa tehnyt mieli mennä sukeltamaan ilman niitä. Altaan kalastoon kuuluu Itämeren kalalajit, kuten ahven, kuha, sampi, lohi ja kirjolohi..
Maretariumin jälkeen koitti paluumatka takaisin kalakoululle Paraisille. Matka oli taas pitkä, mutta ei tylsä sillä juttua ja läppää heitettiin luokkakavereiden kanssa koko ajan.
Nyt lähden kaverin mökille viikoksi, nähdään!
Kesäterkuin Eerika
![WP_20150801_005[1]](http://www.fisuun.fi/wp-content/uploads/2015/08/WP_20150801_0051-300x98.jpg)
Kesän lopussa lähdimme perheen kanssa kylpyläreissulle. Valitsimme Imatran kohteeksi sillä meidän perheen naiset halusivat kylpylään ja me miehet haluttiin kalalle. Niinpä me isän kanssa kalasteltiin Vuoksella, kun naiset kylpivät. Vuoksella kalastusmaisemat olivat huikeat. Ei niitä turhaan esitteissä ole kehuttu kansallismaisemiksi.
![Phototastic-30_8_2015_1a2fdc7a-db6a-434b-aac9-e7c7bbbd22c0[1]](http://www.fisuun.fi/wp-content/uploads/2015/08/Phototastic-30_8_2015_1a2fdc7a-db6a-434b-aac9-e7c7bbbd22c01-300x1024.jpg)
![Phototastic-30_8_2015_e97db2af-7b89-40fe-afdc-43f2132b6853[1]](http://www.fisuun.fi/wp-content/uploads/2015/08/Phototastic-30_8_2015_e97db2af-7b89-40fe-afdc-43f2132b68531-300x300.jpg)
![IMG-20150830-WA0001[1]](http://www.fisuun.fi/wp-content/uploads/2015/08/IMG-20150830-WA00011-225x300.jpg)
![Phototastic-30_9_2015_b389c327-3980-436e-bb18-3fcada2d9548[1]](http://www.fisuun.fi/wp-content/uploads/2015/09/Phototastic-30_9_2015_b389c327-3980-436e-bb18-3fcada2d95481-1024x1024.jpg)
![Phototastic-30_11_2015_55fce51c-0050-4a7a-a9a9-5b5be53dcc92[1]](http://www.fisuun.fi/wp-content/uploads/2015/11/Phototastic-30_11_2015_55fce51c-0050-4a7a-a9a9-5b5be53dcc921-300x300.jpg)
